Ohjaavina aiheina Minna Canthin päivän kunniaksi tasa-arvo, pääsiäinen, värit ja ilkamahenkiset kirjoitukset.
Tasa-arvo
Paljon meillä porinaa
tasa-arvosta kiistellään ,
ehdotusta monenlaista
oikeaa ja väärää.
Homot, lesbot esiin tulleet
haluavat avioliiton malliin,
eihän rakkautta kenkään kiellä
pysyä saa ihan aitona vielä.
Tulevaisuus kohta näyttää
kenen toiveet toteutuvat.
Elämä kun iltaan painuu
eipä tahdo pysyä perässä
nykyajan meiningissä
tasa-arvon tappeluissa.
-Sirkka Huurreoksa-
Tasa-arvoisuus
Minua on kohdeltu aina melko tasa-arvoisesti. Semmoinen minua suututtaa, kun minulle joskus on puhuttu kuin lapselle. Onneksi ei enää tässä iässä, enkä tahdo kenekään kohdalle sellasita kohtelua. Tätä sattui usein silloin, kun olin lapsi. Silloin lässytettiin kuin vauvalle, silloin en tuntenut olevani täysin tasa-arvoinen. Muuten kuitenkin tunsin itseni samanarvoiseksi.
Vaikeavammainen ei aina tunne täydellistä tasa-arvoisuutta mutta minä olen kuitenkin tuntenut itseni samanveroiseksi toisten kanssa. Siihen aikaan, kun olin lapsi, tunsin perheitä, joissa vammaisia lapsia käsiteltiin eri tavoin kuin minua. Usein vammaisia lapsia piiloteltiin ulkomaailmalta, minulla ei kuitenkaan onneksi ollut tuollaista kohtaloa. Sille annan hyvin suuren arvon ja haluan kiittää vanhempiani.
Niin lapsena kuin tänäkin päivänä osallistun kaikkeen mahdolliseen toimintaan, enkä jää neljän seinän sisälle. Voisi jopa sanoa niin, että työnnän nenäni kaikkialle. Kun liikun kaupungilla ja ihmisten ilmoilla vielä tänäkin päivänä kuitenkin kohtaan sitä, että asiointitilanteissa puhutaan avustajalleni, eikä minulle. Aina minua ei huomata laisinkaan. Tuntuu joskus siltä kuin ihmiset ajattelisivat minun olevan lapsi lastenvaunuissaan. Ajatellaan jotenkin niin, että olen ulkopuolinen, enkä ymmärrä, mistä milloinkin on kyse.
Jos ihminen ei ole ulkonäöltään aivan normaalin näköinen, pidetään usein vähä-älyisenä. Ennenvanhaan kun asuttiin suurissa maalaistaloissa ja yhteisöissä, vammainen ihminen asui usein peräkamarissa ja oli kuitenkin mukana talon elämässä. Hän ei ehkä pystynyt osallistumaan töihin mutta hän eli suurin piirtein samankaltaista elämää niinsanottujen terveiden ihmisten rinnalla. Nykyisin vammaiset suljetaan laitoksiin ja eristetään muusta maailmasta. Ei ole enää suuria yhteisöjä, piirit ovat pienentyneet. Vammaiset ihmiset asuvat usein laitoksissa tai laitoskodeissa. Eivät sellaiset paikat vastaa mukavuudeltaan oikeaa kotia, eivät ainakaan minun mielestäni. Tässä suhteessa tasa-arvoisuus ei toteudu.
Siihen aikaan kun olin nuori, tasa-arvoisuuteen liittyvät ajatukset toteutuivat mielestäni paljon paremmin. Ihmiset olivat jotenkin paljon vapaampia. Kaikki osattiin ottaa huomioon. Tai jos ei osattu, ei tuijoteltukaan niin kuin tänä päivänä. Toisinaan olen tuntenut olevani huono-osainen vaikeavammaisuuteni vuoksi, mutta usein kuitenkin olen hyvin iloinen ja kiitollinen. Erityisen kiitollinen olen vanhemmilleni, jotka eivät piilotelleet minua. Tunnen erään miehen, jota vammansa takia piiloteltiin vierailta ihmisiltä. Aina kun tuli kylään vieraita, hänet vietiin piiloon laitokseen. Minä sain istua samassa kahvipöydässä vanhempieni ja vieraiden kanssa. Vaikka jo tuolloin olin omanlaiseni, minua ei hävetty. Turkissa minuun suhteudutaan erittäin hyvin, ehkä aurinko ja lämpö tekevät siellä asuvista ihmisistä avoimia, iloisia ja tunteellisia. Toivon sitä, että niistä ihmisistä kaikki ottaisivat oppia. Kun minut hyväksytään siellä sellaisena kuin olen, haluan matkustaa sinne jatkossakin. Siellä on sydämeni.
-Marjukka Leppänen-
Suuri taistelu
Vastasyntynyt lapsi Marian sylissä,
isä aasia taluttamassa.
Hädässään he kiiruhtivat pakoon
vieraalle maalle.
Alusta saakka sai tuntea maailman vihan,
Jumalan poika.
Takaisin hän tuli omalle maalleen,
varttui ja valmistui tehtäväänsä.
Ja vihamiesten joukko heräsi,
vastustivat, vainosivat, ristille naulitsivat.
Luulivat eroon päässeensä.
Kun pääsiäisaamu koitti,
hän nousi kuolleista,
ilmestyi omilleen ja lähetti heidät viemään
tehtävänsä sanomaa kaikkeen maailmaan.
Vihan viimat syöksähtivät hänen seuraajainsa päälle.
Mutta sanoman julistajain joukko vain lisääntyi
ja yhä jatkuu.
Herran sana ei tyhjänä palaja,
vaan suorittaa sen,
mikä sille on tehtäväksi annettu.
-Helmi Latva-
Turkoosi
Turkoosi on minulla sisustus,
joten kaikki on samanväristä.
Kaikissa paikoissa on turkoosia,
koska se on minun lempivärini.
Muutin verhojenkin väriä,
ne ovat turkoosit.
Ne muistuttavat minua etelän maasta,
ja se merkitsee minulle paljon.
Turkin maisemia muistelen,
tummat ja tuliset miehet ovat siellä,
Cetokin.
Mieleni halajaa sinne.
Siellä on turkoosin värinen Välimeri,
se saa minut sitä väriä ihailemaan.
Ja samalla rakastuin
niihin kaikkiin turkoosin sävyihin.
Olen onnelllinen, kun saan elää tämän värin kanssa.
-Marjukka Leppänen-
Lunssa
Jopa tarttu tauti kumma,
virus viuhto vikkelästi,
kutitellen kurkunpiätä,
ylähuulta kostutellen.
Tukalalle tuntuu olo,
ilo poissa, mieli muassa,
yököttää ja särköö piätä,
ja kippeet ovat lihakset.
Vettä pitää paljon juuva,
kun jatkuvasti janottaa.
Vastenmielinen on ruoka,
järsimätäk jiäpi leipä.
Peti kuhtuu, houkuttaapi,
peiton alle pötkällensä.
Kylykee on kiännettävä,
uni kun ei muista tulla.
Jokavuotinen se riesa
virus villi viuhottaja.
Silimällä niä ei sitä,
metkut kyllä tunnetaan.
Asperiinikaan ei auta,
vollotus ei ainakaan.
Pitää kärsivällisesti vuottook
terroristin siirtymistä
seinän taakse nuapuriin.
-Helmi Latva-
Parisuhteen säpinässä
Oli pappi paren tehnyt,
vihkiuuhlat vietettynä.
Eessä arki alkamassa
yhteiselon ympyröissä.
Aatun mieltä askarrutti,
miten neuvois nuorikkoa
entisajan mallin mukaan
arvostamaan miehenpuolta.
Niinpä uros uskaltautui,
mietteet sanoiksi sovelti:
Muistanet kai kultaseni
Ison Kirjan opetusta,
ken on vaimon pääksi luotu!
Tokihan tuon nyt tiedän,
selvähän se sanomatta.
Mieshän se on vaimon pää.
Aatu hyvillään hyräili,
liiton uskoi onnistuvan,
kun noin nöyrän sai nuorikon,
kumppaniksi kuuliaisen.
Liinu tiesi miehen mielen,
yksikseen näin ajatteli:
kyllähän sä kultaseni,
olet pää, ja saatkin olla.
Vaan minäpä se olen kaula,
joka päätä kääntelevi,
johdattelen jurrikkaa
oman mielen mukahan.
Liinu järjesti asiat,
tiesi missä kaappi seisoi.
Vaan tunnettu ei tukkanuottaa,
eikä kaulin kapsutellut.
Neuvoa oli kysyvinään,
vastausta ei kuunnellutkaan.
Aatu ylen onnellinen
sävyisästä puolisosta.
Onpa miestä onnistanut,
vaimopuolta valitessa,
eipä hypi tasajalkaa,
silmäin eessä sihahtele.
Kaula päätä pyöritteli
niinkuin tuuli väkkärätä,
suunnat katsoi sopivaksi,
parahaksi itsellensä.
Niinpä siellä mentiin lujaa,
parisuhteen säpinässä,
Aatu herrana talossa,
vaimo nöyrä nyökkäilijä
ketunhäntä kainalossa.
-Helmi Latva-
Kesän viesti
Lauloi peippo viestin toi
ilona rintahan se loi
Saapunut on suven aika
siinä onkin suuri taika
Ihmeitänsä Luoja näyttää
luotujansa iloks käyttää
Kesän airut peippo pieni
uuteen suveen kulkee tieni
Peipon äänen kuullessani
muistan myöskin ystävääni
sydämeensä toivo anna
peipon laulu kiiri, kanna
Ilon toi nyt peippo mulle
kaikukoon se kaikkialle
-Sirkka Huurreoksa-
Tasa-arvo
Paljon meillä porinaa
tasa-arvosta kiistellään ,
ehdotusta monenlaista
oikeaa ja väärää.
Homot, lesbot esiin tulleet
haluavat avioliiton malliin,
eihän rakkautta kenkään kiellä
pysyä saa ihan aitona vielä.
Tulevaisuus kohta näyttää
kenen toiveet toteutuvat.
Elämä kun iltaan painuu
eipä tahdo pysyä perässä
nykyajan meiningissä
tasa-arvon tappeluissa.
-Sirkka Huurreoksa-
Tasa-arvoisuus
Minua on kohdeltu aina melko tasa-arvoisesti. Semmoinen minua suututtaa, kun minulle joskus on puhuttu kuin lapselle. Onneksi ei enää tässä iässä, enkä tahdo kenekään kohdalle sellasita kohtelua. Tätä sattui usein silloin, kun olin lapsi. Silloin lässytettiin kuin vauvalle, silloin en tuntenut olevani täysin tasa-arvoinen. Muuten kuitenkin tunsin itseni samanarvoiseksi.
Vaikeavammainen ei aina tunne täydellistä tasa-arvoisuutta mutta minä olen kuitenkin tuntenut itseni samanveroiseksi toisten kanssa. Siihen aikaan, kun olin lapsi, tunsin perheitä, joissa vammaisia lapsia käsiteltiin eri tavoin kuin minua. Usein vammaisia lapsia piiloteltiin ulkomaailmalta, minulla ei kuitenkaan onneksi ollut tuollaista kohtaloa. Sille annan hyvin suuren arvon ja haluan kiittää vanhempiani.
Niin lapsena kuin tänäkin päivänä osallistun kaikkeen mahdolliseen toimintaan, enkä jää neljän seinän sisälle. Voisi jopa sanoa niin, että työnnän nenäni kaikkialle. Kun liikun kaupungilla ja ihmisten ilmoilla vielä tänäkin päivänä kuitenkin kohtaan sitä, että asiointitilanteissa puhutaan avustajalleni, eikä minulle. Aina minua ei huomata laisinkaan. Tuntuu joskus siltä kuin ihmiset ajattelisivat minun olevan lapsi lastenvaunuissaan. Ajatellaan jotenkin niin, että olen ulkopuolinen, enkä ymmärrä, mistä milloinkin on kyse.
Jos ihminen ei ole ulkonäöltään aivan normaalin näköinen, pidetään usein vähä-älyisenä. Ennenvanhaan kun asuttiin suurissa maalaistaloissa ja yhteisöissä, vammainen ihminen asui usein peräkamarissa ja oli kuitenkin mukana talon elämässä. Hän ei ehkä pystynyt osallistumaan töihin mutta hän eli suurin piirtein samankaltaista elämää niinsanottujen terveiden ihmisten rinnalla. Nykyisin vammaiset suljetaan laitoksiin ja eristetään muusta maailmasta. Ei ole enää suuria yhteisöjä, piirit ovat pienentyneet. Vammaiset ihmiset asuvat usein laitoksissa tai laitoskodeissa. Eivät sellaiset paikat vastaa mukavuudeltaan oikeaa kotia, eivät ainakaan minun mielestäni. Tässä suhteessa tasa-arvoisuus ei toteudu.
Siihen aikaan kun olin nuori, tasa-arvoisuuteen liittyvät ajatukset toteutuivat mielestäni paljon paremmin. Ihmiset olivat jotenkin paljon vapaampia. Kaikki osattiin ottaa huomioon. Tai jos ei osattu, ei tuijoteltukaan niin kuin tänä päivänä. Toisinaan olen tuntenut olevani huono-osainen vaikeavammaisuuteni vuoksi, mutta usein kuitenkin olen hyvin iloinen ja kiitollinen. Erityisen kiitollinen olen vanhemmilleni, jotka eivät piilotelleet minua. Tunnen erään miehen, jota vammansa takia piiloteltiin vierailta ihmisiltä. Aina kun tuli kylään vieraita, hänet vietiin piiloon laitokseen. Minä sain istua samassa kahvipöydässä vanhempieni ja vieraiden kanssa. Vaikka jo tuolloin olin omanlaiseni, minua ei hävetty. Turkissa minuun suhteudutaan erittäin hyvin, ehkä aurinko ja lämpö tekevät siellä asuvista ihmisistä avoimia, iloisia ja tunteellisia. Toivon sitä, että niistä ihmisistä kaikki ottaisivat oppia. Kun minut hyväksytään siellä sellaisena kuin olen, haluan matkustaa sinne jatkossakin. Siellä on sydämeni.
-Marjukka Leppänen-
Suuri taistelu
Vastasyntynyt lapsi Marian sylissä,
isä aasia taluttamassa.
Hädässään he kiiruhtivat pakoon
vieraalle maalle.
Alusta saakka sai tuntea maailman vihan,
Jumalan poika.
Takaisin hän tuli omalle maalleen,
varttui ja valmistui tehtäväänsä.
Ja vihamiesten joukko heräsi,
vastustivat, vainosivat, ristille naulitsivat.
Luulivat eroon päässeensä.
Kun pääsiäisaamu koitti,
hän nousi kuolleista,
ilmestyi omilleen ja lähetti heidät viemään
tehtävänsä sanomaa kaikkeen maailmaan.
Vihan viimat syöksähtivät hänen seuraajainsa päälle.
Mutta sanoman julistajain joukko vain lisääntyi
ja yhä jatkuu.
Herran sana ei tyhjänä palaja,
vaan suorittaa sen,
mikä sille on tehtäväksi annettu.
-Helmi Latva-
Turkoosi
Turkoosi on minulla sisustus,
joten kaikki on samanväristä.
Kaikissa paikoissa on turkoosia,
koska se on minun lempivärini.
Muutin verhojenkin väriä,
ne ovat turkoosit.
Ne muistuttavat minua etelän maasta,
ja se merkitsee minulle paljon.
Turkin maisemia muistelen,
tummat ja tuliset miehet ovat siellä,
Cetokin.
Mieleni halajaa sinne.
Siellä on turkoosin värinen Välimeri,
se saa minut sitä väriä ihailemaan.
Ja samalla rakastuin
niihin kaikkiin turkoosin sävyihin.
Olen onnelllinen, kun saan elää tämän värin kanssa.
-Marjukka Leppänen-
Lunssa
Jopa tarttu tauti kumma,
virus viuhto vikkelästi,
kutitellen kurkunpiätä,
ylähuulta kostutellen.
Tukalalle tuntuu olo,
ilo poissa, mieli muassa,
yököttää ja särköö piätä,
ja kippeet ovat lihakset.
Vettä pitää paljon juuva,
kun jatkuvasti janottaa.
Vastenmielinen on ruoka,
järsimätäk jiäpi leipä.
Peti kuhtuu, houkuttaapi,
peiton alle pötkällensä.
Kylykee on kiännettävä,
uni kun ei muista tulla.
Jokavuotinen se riesa
virus villi viuhottaja.
Silimällä niä ei sitä,
metkut kyllä tunnetaan.
Asperiinikaan ei auta,
vollotus ei ainakaan.
Pitää kärsivällisesti vuottook
terroristin siirtymistä
seinän taakse nuapuriin.
-Helmi Latva-
Parisuhteen säpinässä
Oli pappi paren tehnyt,
vihkiuuhlat vietettynä.
Eessä arki alkamassa
yhteiselon ympyröissä.
Aatun mieltä askarrutti,
miten neuvois nuorikkoa
entisajan mallin mukaan
arvostamaan miehenpuolta.
Niinpä uros uskaltautui,
mietteet sanoiksi sovelti:
Muistanet kai kultaseni
Ison Kirjan opetusta,
ken on vaimon pääksi luotu!
Tokihan tuon nyt tiedän,
selvähän se sanomatta.
Mieshän se on vaimon pää.
Aatu hyvillään hyräili,
liiton uskoi onnistuvan,
kun noin nöyrän sai nuorikon,
kumppaniksi kuuliaisen.
Liinu tiesi miehen mielen,
yksikseen näin ajatteli:
kyllähän sä kultaseni,
olet pää, ja saatkin olla.
Vaan minäpä se olen kaula,
joka päätä kääntelevi,
johdattelen jurrikkaa
oman mielen mukahan.
Liinu järjesti asiat,
tiesi missä kaappi seisoi.
Vaan tunnettu ei tukkanuottaa,
eikä kaulin kapsutellut.
Neuvoa oli kysyvinään,
vastausta ei kuunnellutkaan.
Aatu ylen onnellinen
sävyisästä puolisosta.
Onpa miestä onnistanut,
vaimopuolta valitessa,
eipä hypi tasajalkaa,
silmäin eessä sihahtele.
Kaula päätä pyöritteli
niinkuin tuuli väkkärätä,
suunnat katsoi sopivaksi,
parahaksi itsellensä.
Niinpä siellä mentiin lujaa,
parisuhteen säpinässä,
Aatu herrana talossa,
vaimo nöyrä nyökkäilijä
ketunhäntä kainalossa.
-Helmi Latva-
Kesän viesti
Lauloi peippo viestin toi
ilona rintahan se loi
Saapunut on suven aika
siinä onkin suuri taika
Ihmeitänsä Luoja näyttää
luotujansa iloks käyttää
Kesän airut peippo pieni
uuteen suveen kulkee tieni
Peipon äänen kuullessani
muistan myöskin ystävääni
sydämeensä toivo anna
peipon laulu kiiri, kanna
Ilon toi nyt peippo mulle
kaikukoon se kaikkialle
-Sirkka Huurreoksa-
