helmi- ja maaliskuun tapaamisten satoa

Helmikuun tapaamisessa luimme ja kuulimme runoja ystävyydestä, rakkaudesta, tulevista vaaleista. Kuuntelimme Marita Taavitsaisen Ohdakkeet, joka kirvoitti niin pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun että aika meinasi loppua kesken.
  Maaliskuun tapaamisessa surimme poisnukkunutta jäsentämme. Naistenpäivän läheisyydessä jaoin ihanille runottarille ruusut ja kirjoitimme niistä myös tekstejä. Pohdiskelimme suomenkielen kauneutta ja mielikuvien rikkautta kun kävimme erilaisia sanoja läpi (esim: narina, aurinko, liplatus, lempeä, Luoja, jäätävä, heleä, rakkaus).


Tilhen lento  

Pihlajan niin purppuraisen tilhiparvi edessään se näki
punamarjat pihlajan ne suihinsa jo popsi.
Eipä tienneet tilhi raukat mikä vaara piili,
kohtuudella syötynä oisi olo ollut fiini.
kupu täyteen ahmittiin ja kekkulissa oltiin,
lennettiin vain sinne tänne, suuntavaisto petti,
pian yksi joukosta kiviseinään lensi.
Siihen päättyi tilhin retki, auttanut ei mikään.
Oisko tästä opetusta ihmisille meille
alkon tuotteet kohtuudella lääkkeenä ois ekstraa
jos ei vain sorruttaisi tilhin lailla ahneheksi
kupu täyteen aina

Sirkka Huurreoksa


Mitä tuokaan tuleva  

Takana eletty elämä  
koettuna monet vaiheet,
nyt on aikaa ajatella
muistella menneitäkin
seurata maailman menoa
ajan kanssa aprikoida.

Mitä tuokaan tuleva
vuodet vinhaan vierähtävi
vanhuus tulee jokaiselle
vaikka kuinka estelisi. 
Hyvä on silti kokea
tääkin vanhuus vaiheinensa.

Itse purren ohjailemme
suunnan oman ottamamme
vaan Luojapa perän pitäjä
käänteleepi kulkuamme
emmehän aina tajua
mikä meille on parasta.

ohjailemme omin avuin
kuulematta kysymättä
mikä on tarkoitus elämän.
Väännämme ihan väkisin
suuntaan omaan ottamaamme.

Sirkka Huurreoksa   


Kolme enkeliä  

Tässä kolme enkeliä
laulaa sulosäveliä
joilla he tahtovat toivottaa
hyvää tahtoa, rauhaa, rakkautta
sekä sydämen viisautta
niin että ystäviä voisimme olla
asiat ratkaista sovinnolla
ja elämässä enemmän iloa onnea ois
viha ja pelko väistyisi pois
lapsetkin iloiten laulaa vois

Leena Rouvinen   


Talven katedraali  

Koivujen huurteiset oksat
holveina kaartuu yli hohtavien hankien
Lumiset kuuset seisovat hiljaa
kuin patsaat pyhimysten ja enkelten
kaiken yllä kuin kupolina kaareutuva taivas sininen
ja puiden lomasta freskona avautuu maisema talvinen
se on talven katedraali
Luoja itse sen rakensi
ihmisille iloksi, lapsille lahjaksi
luomakuntansa parhaaksi,
levon ja rauhan tilaksi

Leena Rouvinen  


Jääpuikko  

Jääpuikko kristallinkirkas
alas katselet korkeuksistas,
mikä mahtaakaan olla virkas,
kun ylpeilet loistossas.

Annas olla kun aurinko ehtii
käsin lämpimin koskettamaan,
jäinen sydämes kyynelehtii
maahan tipahdat sulamaan.

Se ylpeä jääpuikkorukka
niin korkealta putoaa,
vaan nöyrä matala kukka
paikallensa vain uinahtaa.

Helmi Latva   


Luonto vaihtaa väriänsä  

Itki hanki murheissansa
valui kyneleet noroina,
kun puhtoinen pukunsa,
vaattehensa valkeainen
muuttui mustan kirjavaksi,
talven tahrain peittämäksi.
Kevättuuli kuiskaeli,
itke vain ihana talvi,
anna kyynelten lorua,
purosina pulputella
viedä tahrat mennessänsä
maatumahan mullan alle.
Sellainen on luonnon laki.

Hanki meni menojansa,
aurinkoisen aika koitti,
antoi vaattehen vihreän,
kukkasilla koristellun.
Kesän lämpö, talven viima,
vuodenaikain vaihtelussa.
Niin myös ihmisen elossa.
Ilon aika, itkun aika.

Helmi Latva 

   

 

21.1.2015

vaihdoimme uuden vuoden alun kuulumisia ja muistelimme menneitä. Yritimme katsoa vuoden 2012 runopiiristä tehtyä DVDtä mutta se ei toiminut kuin vähän alusta :( salaisuudeksi on jäänyt loppuosa kaikilta...

Kuuntelimme Carita Mattilan laulamana ensin Schubertia ja Brahmsia, sitten Sibeliusta ja jaoimme tunnelmia joita musiikki herätti. Tehtävänä kirjoittaa teksti niiden innoittamana.
 Teimme synonyymiharjoituksia. Uskomatonta miten monta sanaa voikaan löytyä yhtä sanaa tarkoittamaan.
Esim: kävellä- sanan erilaisia synonyymeja ja siihen rinnastettavia sanoja: kulkea, juosta, askeltaa, edetä, käydä, astella, tepastella, taapertaa, tallustaa, tepsutella, tipsuttaa, laahustaa, kiiruhtaa, hiipiä, lyllertää, koheltaa, kiiruhtaa, kulkea apostolinkyydillä jne.


YHTEISRUNO jota jokainen alkaa muokata omanlaisekseen.

Talvi

Pakkanen paukkuu nurkissa
timantit hangilla kiimmeltää
Kuuraisia puita ulkona nään
ne kutsuvat minua hiihtämään
sukset vain suihkivat
latu taakse jää
Maisemat uudet aukeaa
ja kohta on kevät sää





Luettuja runoja syksyn varrelta:

Lakastuvat lehdet

Tuuli puissa havisee
lehdet maahan varisee
syksyillat pimenee
valon tarve enenee
Syysillalla kynttilät palaa
ympärilleen valoa valaa
metsä kutsuu vaeltamaan
marjastamaan, sienestämään
Talven varoiksi keräämään
syksyinen metsä houkuttaa
antimillaan meitä koukuttaa
ja kutsuu meitä vaeltamaan
nauttimaan syksyn väreistä
ruskan loistosta, pihlajanmarjoista.
Mukava muistaa talvella
syksyn runsautta todella
kun viima nurkissa vinkuu
kesää ja syksyä mieli hinkuu.
Kaikki tulee aikanaan
on hyvä kun on mitä odottaa

Kerttu Ronkainen


Orava ja kissa

Orava se oksallansa
hyppii ihan lystikseen
eipä paljon jalka paina
tutkimaan jo ruokapaikan
tuulispäänä ennättää
lintulaudan parhaat palat
pähkinät ja leivänmurut
pikku masuun häviää

Viuhahtaa vain pörröhäntä
puusta puuhun hypähtää.
Kissamirri viekas katti
katseleepi harmissaan
taituruutta kurren pienen
kun ei pääse kilpasille
voimiansa koittamaan

Kurre nauraa makeasti
eipä riitä kissan taidot
puusta puuhun hypähtää
Häpeissänsä kisumiiri
rapun syrjään piiloutuu
eihän tuota kukaan kestä
miettii kissa mielessään

Sirkka Huurreoksa


Odotusten nurja puoli

Odotettu kesän lämpö
mitä toitkaan tullessasi
Aurinko on polttava
väsyttää ja hiostaa,
paukamille puree paarmat,
itikan pistot kutiavat,
elämä on tukalaa.
Viileämpää tulla saisi
sehän eloa helpottaisi.

Tulihan se toivottu.
Syksy saapui sateineen,
pohjoisine tuulineen,
räntä ruutuun räiskytti,
ruohon, kukat jäädytti.
Kylmä luita kolottaa,
lihaksia jomottaa,
märkää on ja pimeää,
elämä on ikävää.
Kumpa tämä loppuisi,
kunnon talvi saapuisi.

Talvi tuli tapoineen,
pakkasine purkuineen,
lunta tulla tupruttaa,
kinoksia kohottaa,
varpaitakin paleltaa,
jäätyy aivan nenänpää.
Voi, voi, tätä elämää!
Kumpa kevät koittaisi,
lämmin aika voittaisi.

Helmi Latva



Kaunis keiju ja tumma perhonen

Kerran kesällä kaunis keiju kohtasi tumman perhosen
yhdessä he tanssivat yöt, leikkivät päivät
kaikki huolet heiltä mielestä jäivät.
Liplatti laineet, kukki maa,
elämä oli ihanaa!

kesä kului ja syksy saapui
maille rynni haamut hallan,
pimeän peikot otti vallan,
siihen loppui tanssin kauniin keijukaisen,
siihen päättyi lento tumman perhosen.
Yhden kesän se tarina kesti vain
ja päättyi aamuna syyskesän sunnuntain

Leena Rouvinen