Viime tapaamisella meillä oli vierailijana Lea Kainulainen, joka luki omia tekstejään ja kertoi kuinka hänen kirjoittaminen alkoi ja millä tavoin hänen runot syntyvät.
Ohjaaviksi aiheiksi annettiin kaksi Lean valokuvaa (kuvat alla, copyright@leakainulainen), kevään tuntuja ja odotusta sekä olympialaiset.
Kevään tulo
Taas kevät tekee tuloaan
sulattelee metsät, maan.
Loskakelit aikaan saa
tuo kevät tullessaan.
Tuuli puissa tuivertaa
kun kevät tekee tuloaan,
ja linnut muuttopuuhissaan
vain sitä vahvistaa.
On takana taas pitkä talvi
lumisateet valtavat,
nuo kinokset viel´talven tuomat
siitä meille kertovat.
Mutta kevään lämmin aurinko
kun säteitään luo tänne maahan.
Johan kinos madaltuvi
ja osansa saa kaikki
-saahan?
Osansa myös ihmisrinta
-kevättä on tulvillaan.
Sydämessä kevään syke,
jonka aurinko toi mukanaan.
Pajunkissat puhkeaa kukkaan
kevään tervehdyksen tuo,
nuo varvut kauniit "valkotossut"
ilon ihmisille suo.
Oksat taitan, kotiin kannan,
vesimaljaan asetan.
Kevään kukat ensimmäiset
arvon saavat mittavan.
Pimeys on tipotiessään,
takana talvi, edessä suvi,
ja jahka sen vietämmme
onkin edessä jälleen ensilumi.
Kevät, kesä, syksy, talvi
sitähän se aina on.
Vuodenaikain piirileikki
hassun hauska .verraton.
-Eila Pääkkönen-
Kevät ilmassa kuiskii
Kevät ilmassa kuiskii
täältä jo tullaan,
tuulen lämpimän myötä
matkalla ollaan.
On likainen paita
hankiressun päällä,
se kyyneliin puhkee,
enää viihdy en täällä.
Vaan rännille hauskaa,
se pomppii ja soipi,
purot juoksuttaa vettä,
nyt kylpeä voipi.
Talitinttikin laulaa
titititityytä,
ja harakka nauraa,
on ilohon syytä.
Ruoho mullasta nousee
ikkunan alla,
leskenlehtikin kurkkii
tuvan seinustalla.
On aurinko armas
taas vierailulla,
joka vuosi se muistaa
kevätveitikka tulla.
-Helmi Latva-
Perhonen
Lehahti perhonen porraspuulle
loistaen tummassa puvussaan
Viestiikö surusta pukunsa musta
vai lajinsa väri on pukunsa tuo
Lyhyt on sillä elämän retki
kesästä vain se nauttia saa
Siksipä sillä kiire on aina
kestäähän kesää hetken vaan
Iloksi ihmiseten meille on suotu
niinkuin kauniit kukkaset maan
-Sirkka Huurreoksa-
Perhonen
Perhonen lentää liihottaa
onnellista aikaa odottaa, siis kevättä
ja värit luo tuon iloisen mielen.
Kun perhonen lentää,
se tuo kevään tullessaan.
Väriloiston se luo maahan keväiseen.
Ensiaurinko tuo loiston säteillään.
Riemuissaan perhonen on, nyt on kevät.
Aurinko luo tuon tunteen.
Perhosen kirjavat siivet ovat harmaat
ja perhoset iloisena lentävät.
Kevät tulee, riemu on suuri
ja leskenlehdet luovat loistoaan.
Kevään ensimmäiset kukat nousevat,
siis nyt on kevät.
Perhoset iloisesti lentelevät,
ainakin jotkin perhoslajit.
Ne elävät aina vain kesäisin.
Olemme onnellisia.
-Marjukka Leppänen-
Perhonen
Sitruunaperhonen on ensiimmäinen perhonen
joka tuo kesän tullessaan.
Sen keltaiset siivet kestävät
vain yhden päivän.
Se on harmillista,
koska se on kevään ensimmäinen ihme.
Sitruunaperhonen on keväällä ainutlaatuinen,
kun se ilmestyy maailmaan Suomen kokoiseen.
Sitä me ihailemme sen värin puolesta
ja sen tunnistamme heti.
Se on niin puhtaan värinen,
se tulee melkein ensimmäisenä perhosena.
Me iloitsemme sen tulosta,
sen väri on joskus ollut minun lempivärini.
Sitruunaperhonen on niin kaunis,
keväällä sen keltaiset siivet loistavat auringossa
niin kauniina ja kimalteisina.
Niin arvokasta meille on luonto,
se merkitsee meille hyvin paljon.
Kunhan voisimme sitä arvostaa,
se vain pitää huomata ajoissa,
että voimme ihailla sitruunaperhosia muulloinkin.
Siksi luonto on niin tärkeä,
että voisimme katsella perhosia ja luontoa
ja sen moninaisuutta,
huomata, miten arvokas se on meille,
en ole tältä kannalta sitä aiemmin katsonutkaan.
Moni asia jää näkemättä,
kun ei ajattele sen tarkemmin.
Silloin jäävät perhoset ajatuksista pois,
eikä yhtään ajatella luontoa.
Entäs pikkulinnut ja toisetkin luontoon kuuluvat eläimet,
siis anna luonnon ja lintujen olla rauhassa.
-Marjukka Leppänen-
Herätys
Luontoäiti herätteli lapsiaan
kun aurinkokin ilmestyi piilostaan.
Nouskaahan ylös ja töihin siitä,
eiköhän talviset unet jo riitä.
Pojat luokoon nietokset pois,
ja vesirännitkin avata vois.
Tyttäret pihoja lakaisemaan
ja ympäristöä puhdistamaan.
Mieluiset vieraat on tulossa,
heitä odotamme ilolla.
Herra Keväinen lauhoine tuulineen,
rouva Koivu hiirenkorvineen,
kesäneitonen vihreine pukuineen,
puronpoikakin liru-laru soittimineen.
-Helmi Latva-
Maaliskuu
On maaliskuu,
lumet alkaa sulaa,
pälviä näkyy
joka paikassa.
On kansainvälinen naistenpäivä,
se tunnetaan koko maailmassa,
jopa Turkissakin,
jossa on minun muruni.
Odotan huhtikuuta,
kun me tavataan.
Pitkä ikävä muuttuu iloksi
pitkästä aikaa.
Se on suuri ilo minulle,
kun on huhtikuu.
Se voi olla ihan kyvin kesäkuu,
kun lempi leiskuu iäkkäillä.
ei sitä tiedä kukaan,
missä se oikea on.
Kun kevät on tullut,
se on varma merkki,
että joku odottaa minua.
-Marjukka Leppänen-
Kevään tulo
Niin kuulakas on kevättaivas
ja aurinko taas tuhlaa valoaan.
Kevät-kesän ensi airut
joka aikanaan tuo kesän
on kevät ihme,
pitkän pimeän talven jälkeen
ja mieli täynnä odotusta.
Muuttolinnut palaavat
ja iloinen sirkutus luonnossa helää,
pesän tekoon linnut herää.
Uutta elämää luonnossa syntyy
kun ruoho kasvaa ja lehdet puihin.
Luonnon kiertokulku jatkaa kulkuaan
kevät saa kaiken uudistumaan.
-Kerttu Ronkainen-
Pohjolan kevät
On huhtikuu
ja eteläntuuli henkäilee lämpimästi
muuttolinnut taas halajaa
vanhoille pesäpaikoille palajaa
Pohjolan valkeaan kesään
taas rakennetaan uutta kpesää
herää luonto taas elämään
on ilmassa lämmin kevätsää
lintujen laulu ilmassa kaikaa
sävel on oikea laulu vain raikaa
käki kukkuu julistaa: kesä on tullut
mutta omia metkujaan toteutellut
kun naapurin pesään vie munat omat
on lastenhoito helppoa kun on konstit somat
lopussa käellä nolot on olot
kun on hoivannut naapuri käenpojat
liekö tämäkin luonnon geenivirhe
olkoon, mutta luonto on ihmeellinen
-Kerttu Ronkainen-
Sotshin kisat
Käytiin kisat Sotshissa Mustanmeren rannalla,
sinne saapui kaikkialta urheilijat oivat,
vastaanotto oivallinen sekä kisapaikka.
Kättä antoi toisilleen itä sekä länsi,
eikä ketään vieroksuttu mistä maasta tuli.
Voitontahto kaikilla se urheilijan motto,
eikä jäänyt mitalitta suomalaiset siellä,
kunnialla selvisivä,t siitä kiitos heille.
Voitonjuhlaa kestänytkään ei Arhinmäki siellä,
pöydän ääreen nukahti ja oli "kanttuvei".
Miinusmerkin käytöksestä ministeri saikin,
eikä tätä suomen kansa hyvälläkään muista.
Jospa täällä maailmassa niinkuin urheilussa,
kaikki kansat oisi ihan sovinnossa,
veljen kättä lyötäisiin ja riidat unohdettaisiin,
sovinnolle maljat juotais ja ystäviä oltais.
-Sirkka Huurreoksa-
Ohjaaviksi aiheiksi annettiin kaksi Lean valokuvaa (kuvat alla, copyright@leakainulainen), kevään tuntuja ja odotusta sekä olympialaiset.
Kevään tulo
Taas kevät tekee tuloaan
sulattelee metsät, maan.
Loskakelit aikaan saa
tuo kevät tullessaan.
Tuuli puissa tuivertaa
kun kevät tekee tuloaan,
ja linnut muuttopuuhissaan
vain sitä vahvistaa.
On takana taas pitkä talvi
lumisateet valtavat,
nuo kinokset viel´talven tuomat
siitä meille kertovat.
Mutta kevään lämmin aurinko
kun säteitään luo tänne maahan.
Johan kinos madaltuvi
ja osansa saa kaikki
-saahan?
Osansa myös ihmisrinta
-kevättä on tulvillaan.
Sydämessä kevään syke,
jonka aurinko toi mukanaan.
Pajunkissat puhkeaa kukkaan
kevään tervehdyksen tuo,
nuo varvut kauniit "valkotossut"
ilon ihmisille suo.
Oksat taitan, kotiin kannan,
vesimaljaan asetan.
Kevään kukat ensimmäiset
arvon saavat mittavan.
Pimeys on tipotiessään,
takana talvi, edessä suvi,
ja jahka sen vietämmme
onkin edessä jälleen ensilumi.
Kevät, kesä, syksy, talvi
sitähän se aina on.
Vuodenaikain piirileikki
hassun hauska .verraton.
-Eila Pääkkönen-
Kevät ilmassa kuiskii
Kevät ilmassa kuiskii
täältä jo tullaan,
tuulen lämpimän myötä
matkalla ollaan.
On likainen paita
hankiressun päällä,
se kyyneliin puhkee,
enää viihdy en täällä.
Vaan rännille hauskaa,
se pomppii ja soipi,
purot juoksuttaa vettä,
nyt kylpeä voipi.
Talitinttikin laulaa
titititityytä,
ja harakka nauraa,
on ilohon syytä.
Ruoho mullasta nousee
ikkunan alla,
leskenlehtikin kurkkii
tuvan seinustalla.
On aurinko armas
taas vierailulla,
joka vuosi se muistaa
kevätveitikka tulla.
-Helmi Latva-
Perhonen
Lehahti perhonen porraspuulle
loistaen tummassa puvussaan
Viestiikö surusta pukunsa musta
vai lajinsa väri on pukunsa tuo
Lyhyt on sillä elämän retki
kesästä vain se nauttia saa
Siksipä sillä kiire on aina
kestäähän kesää hetken vaan
Iloksi ihmiseten meille on suotu
niinkuin kauniit kukkaset maan
-Sirkka Huurreoksa-
Perhonen
Perhonen lentää liihottaa
onnellista aikaa odottaa, siis kevättä
ja värit luo tuon iloisen mielen.
Kun perhonen lentää,
se tuo kevään tullessaan.
Väriloiston se luo maahan keväiseen.
Ensiaurinko tuo loiston säteillään.
Riemuissaan perhonen on, nyt on kevät.
Aurinko luo tuon tunteen.
Perhosen kirjavat siivet ovat harmaat
ja perhoset iloisena lentävät.
Kevät tulee, riemu on suuri
ja leskenlehdet luovat loistoaan.
Kevään ensimmäiset kukat nousevat,
siis nyt on kevät.
Perhoset iloisesti lentelevät,
ainakin jotkin perhoslajit.
Ne elävät aina vain kesäisin.
Olemme onnellisia.
-Marjukka Leppänen-
Perhonen
Sitruunaperhonen on ensiimmäinen perhonen
joka tuo kesän tullessaan.
Sen keltaiset siivet kestävät
vain yhden päivän.
Se on harmillista,
koska se on kevään ensimmäinen ihme.
Sitruunaperhonen on keväällä ainutlaatuinen,
kun se ilmestyy maailmaan Suomen kokoiseen.
Sitä me ihailemme sen värin puolesta
ja sen tunnistamme heti.
Se on niin puhtaan värinen,
se tulee melkein ensimmäisenä perhosena.
Me iloitsemme sen tulosta,
sen väri on joskus ollut minun lempivärini.
Sitruunaperhonen on niin kaunis,
keväällä sen keltaiset siivet loistavat auringossa
niin kauniina ja kimalteisina.
Niin arvokasta meille on luonto,
se merkitsee meille hyvin paljon.
Kunhan voisimme sitä arvostaa,
se vain pitää huomata ajoissa,
että voimme ihailla sitruunaperhosia muulloinkin.
Siksi luonto on niin tärkeä,
että voisimme katsella perhosia ja luontoa
ja sen moninaisuutta,
huomata, miten arvokas se on meille,
en ole tältä kannalta sitä aiemmin katsonutkaan.
Moni asia jää näkemättä,
kun ei ajattele sen tarkemmin.
Silloin jäävät perhoset ajatuksista pois,
eikä yhtään ajatella luontoa.
Entäs pikkulinnut ja toisetkin luontoon kuuluvat eläimet,
siis anna luonnon ja lintujen olla rauhassa.
-Marjukka Leppänen-
Herätys
Luontoäiti herätteli lapsiaan
kun aurinkokin ilmestyi piilostaan.
Nouskaahan ylös ja töihin siitä,
eiköhän talviset unet jo riitä.
Pojat luokoon nietokset pois,
ja vesirännitkin avata vois.
Tyttäret pihoja lakaisemaan
ja ympäristöä puhdistamaan.
Mieluiset vieraat on tulossa,
heitä odotamme ilolla.
Herra Keväinen lauhoine tuulineen,
rouva Koivu hiirenkorvineen,
kesäneitonen vihreine pukuineen,
puronpoikakin liru-laru soittimineen.
-Helmi Latva-
Maaliskuu
On maaliskuu,
lumet alkaa sulaa,
pälviä näkyy
joka paikassa.
On kansainvälinen naistenpäivä,
se tunnetaan koko maailmassa,
jopa Turkissakin,
jossa on minun muruni.
Odotan huhtikuuta,
kun me tavataan.
Pitkä ikävä muuttuu iloksi
pitkästä aikaa.
Se on suuri ilo minulle,
kun on huhtikuu.
Se voi olla ihan kyvin kesäkuu,
kun lempi leiskuu iäkkäillä.
ei sitä tiedä kukaan,
missä se oikea on.
Kun kevät on tullut,
se on varma merkki,
että joku odottaa minua.
-Marjukka Leppänen-
Kevään tulo
Niin kuulakas on kevättaivas
ja aurinko taas tuhlaa valoaan.
Kevät-kesän ensi airut
joka aikanaan tuo kesän
on kevät ihme,
pitkän pimeän talven jälkeen
ja mieli täynnä odotusta.
Muuttolinnut palaavat
ja iloinen sirkutus luonnossa helää,
pesän tekoon linnut herää.
Uutta elämää luonnossa syntyy
kun ruoho kasvaa ja lehdet puihin.
Luonnon kiertokulku jatkaa kulkuaan
kevät saa kaiken uudistumaan.
-Kerttu Ronkainen-
Pohjolan kevät
On huhtikuu
ja eteläntuuli henkäilee lämpimästi
muuttolinnut taas halajaa
vanhoille pesäpaikoille palajaa
Pohjolan valkeaan kesään
taas rakennetaan uutta kpesää
herää luonto taas elämään
on ilmassa lämmin kevätsää
lintujen laulu ilmassa kaikaa
sävel on oikea laulu vain raikaa
käki kukkuu julistaa: kesä on tullut
mutta omia metkujaan toteutellut
kun naapurin pesään vie munat omat
on lastenhoito helppoa kun on konstit somat
lopussa käellä nolot on olot
kun on hoivannut naapuri käenpojat
liekö tämäkin luonnon geenivirhe
olkoon, mutta luonto on ihmeellinen
-Kerttu Ronkainen-
Sotshin kisat
Käytiin kisat Sotshissa Mustanmeren rannalla,
sinne saapui kaikkialta urheilijat oivat,
vastaanotto oivallinen sekä kisapaikka.
Kättä antoi toisilleen itä sekä länsi,
eikä ketään vieroksuttu mistä maasta tuli.
Voitontahto kaikilla se urheilijan motto,
eikä jäänyt mitalitta suomalaiset siellä,
kunnialla selvisivä,t siitä kiitos heille.
Voitonjuhlaa kestänytkään ei Arhinmäki siellä,
pöydän ääreen nukahti ja oli "kanttuvei".
Miinusmerkin käytöksestä ministeri saikin,
eikä tätä suomen kansa hyvälläkään muista.
Jospa täällä maailmassa niinkuin urheilussa,
kaikki kansat oisi ihan sovinnossa,
veljen kättä lyötäisiin ja riidat unohdettaisiin,
sovinnolle maljat juotais ja ystäviä oltais.
-Sirkka Huurreoksa-
