torstai 20. maaliskuuta 2014

maaliskuu

Viime tapaamisella meillä oli vierailijana Lea Kainulainen, joka luki omia tekstejään ja kertoi kuinka hänen kirjoittaminen alkoi ja millä tavoin hänen runot syntyvät.

 Ohjaaviksi aiheiksi annettiin kaksi Lean valokuvaa (kuvat alla, copyright@leakainulainen), kevään tuntuja ja odotusta sekä olympialaiset.



Kevään tulo

Taas kevät tekee tuloaan
sulattelee metsät, maan.
Loskakelit aikaan saa
tuo kevät tullessaan.

Tuuli puissa tuivertaa
kun kevät tekee tuloaan,
ja linnut muuttopuuhissaan
vain sitä vahvistaa.

On takana taas pitkä talvi
lumisateet valtavat,
nuo kinokset viel´talven tuomat
siitä meille kertovat.

Mutta kevään lämmin aurinko
kun säteitään luo tänne maahan.
Johan kinos madaltuvi
ja osansa saa kaikki
-saahan?

Osansa myös ihmisrinta
-kevättä on tulvillaan.
Sydämessä kevään syke,
jonka aurinko toi mukanaan.

Pajunkissat puhkeaa kukkaan
kevään tervehdyksen tuo,
nuo varvut kauniit "valkotossut"
ilon ihmisille suo.

Oksat taitan, kotiin kannan,
vesimaljaan asetan.
Kevään kukat ensimmäiset
arvon saavat mittavan.

Pimeys on tipotiessään,
takana talvi, edessä suvi,
ja jahka sen vietämmme
onkin edessä jälleen ensilumi.

Kevät, kesä, syksy, talvi
sitähän se aina on.
Vuodenaikain piirileikki
hassun hauska .verraton.

-Eila Pääkkönen-


 
Kevät ilmassa kuiskii 
 
Kevät ilmassa kuiskii
täältä jo tullaan,
tuulen lämpimän myötä
matkalla ollaan.

On likainen paita
hankiressun päällä,
se kyyneliin puhkee,
enää viihdy en täällä.

Vaan rännille hauskaa,
se pomppii ja soipi,
purot juoksuttaa vettä,
nyt kylpeä voipi.

Talitinttikin laulaa
titititityytä,
ja harakka nauraa,
on ilohon syytä.

Ruoho mullasta nousee
ikkunan alla,
leskenlehtikin kurkkii
tuvan seinustalla.

On aurinko armas
taas vierailulla,
joka vuosi se muistaa
kevätveitikka tulla.

-Helmi Latva-








Perhonen

Lehahti perhonen porraspuulle
loistaen tummassa puvussaan
Viestiikö surusta pukunsa musta
vai lajinsa väri on pukunsa tuo
Lyhyt on sillä elämän retki
kesästä vain se nauttia saa
Siksipä sillä kiire on aina
kestäähän kesää hetken vaan
Iloksi ihmiseten meille on suotu
niinkuin kauniit kukkaset maan

-Sirkka Huurreoksa-


Perhonen

Perhonen lentää liihottaa
onnellista aikaa odottaa, siis kevättä
ja värit luo tuon iloisen mielen.
Kun perhonen lentää,
se tuo kevään tullessaan.
Väriloiston se luo maahan keväiseen.
Ensiaurinko tuo loiston säteillään.
Riemuissaan perhonen on, nyt on kevät.
Aurinko luo tuon tunteen.
Perhosen kirjavat siivet ovat harmaat
ja perhoset iloisena lentävät.
Kevät tulee, riemu on suuri
ja leskenlehdet luovat loistoaan.
Kevään ensimmäiset kukat nousevat,
siis nyt on kevät.
Perhoset iloisesti lentelevät,
ainakin jotkin perhoslajit.
Ne elävät aina vain kesäisin.
Olemme onnellisia.

-Marjukka Leppänen-

 
Perhonen

Sitruunaperhonen on ensiimmäinen perhonen
joka tuo kesän tullessaan.
Sen keltaiset siivet kestävät
vain yhden päivän.
Se on harmillista,
koska se on kevään ensimmäinen ihme.
Sitruunaperhonen on keväällä ainutlaatuinen,
kun se ilmestyy maailmaan Suomen kokoiseen.
Sitä me ihailemme sen värin puolesta
ja sen tunnistamme heti.
Se on niin puhtaan värinen,
se tulee melkein ensimmäisenä perhosena.
Me iloitsemme sen tulosta,
sen väri on joskus ollut minun lempivärini.
Sitruunaperhonen on niin kaunis,
keväällä sen keltaiset siivet loistavat auringossa
niin kauniina ja kimalteisina.
Niin arvokasta meille on luonto,
se merkitsee meille hyvin paljon.
Kunhan voisimme sitä arvostaa,
se vain pitää huomata ajoissa,
että voimme ihailla sitruunaperhosia muulloinkin.
Siksi luonto on niin tärkeä,
että voisimme katsella perhosia ja luontoa
ja sen moninaisuutta,
huomata, miten arvokas se on meille,
en ole tältä kannalta sitä aiemmin katsonutkaan.
Moni asia jää näkemättä,
kun ei ajattele sen tarkemmin.
Silloin jäävät perhoset ajatuksista pois,
eikä yhtään ajatella luontoa.
Entäs pikkulinnut ja toisetkin luontoon kuuluvat eläimet,
siis anna luonnon ja lintujen olla rauhassa.


-Marjukka Leppänen-







Herätys

Luontoäiti herätteli lapsiaan
kun aurinkokin ilmestyi piilostaan.
Nouskaahan ylös ja töihin siitä,
eiköhän talviset unet jo riitä.
Pojat luokoon nietokset pois,
ja vesirännitkin avata vois.
Tyttäret pihoja lakaisemaan
ja ympäristöä puhdistamaan.
Mieluiset vieraat on tulossa,
heitä odotamme ilolla.
Herra Keväinen lauhoine tuulineen,
rouva Koivu hiirenkorvineen,
kesäneitonen vihreine pukuineen,
puronpoikakin liru-laru soittimineen.

-Helmi Latva-



Maaliskuu

On maaliskuu,
lumet alkaa sulaa,
pälviä näkyy
joka paikassa.
On kansainvälinen naistenpäivä,
se tunnetaan koko maailmassa,
jopa Turkissakin,
jossa on minun muruni.
Odotan huhtikuuta,
kun me tavataan.
Pitkä ikävä muuttuu iloksi
pitkästä aikaa.
Se on suuri ilo minulle,
kun on huhtikuu.
Se voi olla ihan kyvin kesäkuu,
kun lempi leiskuu iäkkäillä.
ei sitä tiedä kukaan,
missä se oikea on.
Kun kevät on tullut,
se on varma merkki,
että joku odottaa minua.

-Marjukka Leppänen-

Kevään tulo

Niin kuulakas on kevättaivas
ja aurinko taas tuhlaa valoaan.
Kevät-kesän ensi airut
joka aikanaan tuo kesän
on kevät ihme,
pitkän pimeän talven jälkeen
ja mieli täynnä odotusta.
Muuttolinnut palaavat
ja iloinen sirkutus luonnossa helää,
pesän tekoon linnut herää.
Uutta elämää luonnossa syntyy
kun ruoho kasvaa ja lehdet puihin.
Luonnon kiertokulku jatkaa kulkuaan
kevät saa kaiken uudistumaan.

-Kerttu Ronkainen-


Pohjolan kevät

On huhtikuu
ja eteläntuuli henkäilee lämpimästi
muuttolinnut taas halajaa
vanhoille pesäpaikoille palajaa
Pohjolan valkeaan kesään
taas rakennetaan uutta kpesää
herää luonto taas elämään
on ilmassa lämmin kevätsää
lintujen laulu ilmassa kaikaa
sävel on oikea laulu vain raikaa
käki kukkuu julistaa: kesä on tullut
mutta omia metkujaan toteutellut
kun naapurin pesään vie munat omat
on lastenhoito helppoa kun on konstit somat
lopussa käellä nolot on olot
kun on hoivannut naapuri käenpojat
liekö tämäkin luonnon geenivirhe
olkoon, mutta luonto on ihmeellinen

-Kerttu Ronkainen-


Sotshin kisat

Käytiin kisat Sotshissa Mustanmeren rannalla,
sinne saapui kaikkialta urheilijat oivat,
vastaanotto oivallinen sekä kisapaikka.
Kättä antoi toisilleen itä sekä länsi,
eikä ketään vieroksuttu mistä maasta tuli.
Voitontahto kaikilla se urheilijan motto,
eikä jäänyt mitalitta suomalaiset siellä,
kunnialla selvisivä,t siitä kiitos heille.
Voitonjuhlaa kestänytkään ei Arhinmäki siellä,
pöydän ääreen nukahti ja oli "kanttuvei".
Miinusmerkin käytöksestä ministeri saikin,
eikä tätä suomen kansa hyvälläkään muista.
Jospa täällä maailmassa niinkuin urheilussa,
kaikki kansat oisi ihan sovinnossa,
veljen kättä lyötäisiin ja riidat unohdettaisiin,
sovinnolle maljat juotais ja ystäviä oltais.

-Sirkka Huurreoksa-


tiistai 18. maaliskuuta 2014

helmikuun kirjoituksia

Ohjaavina aiheina olivat murteella kirjoittaminen, lapsuusmuistot ja tulevaisuuden näkymä


Suatola

Kaks nuorta tanssuista palas
he kulukivat tietä vierekkäin.
Niin kaunis ol ilima ja
kuukin se taivaalta kurkkas.
Ens kertoo poika suatolla ol ja
se kummasti ruasto rintoo,
kun tunteita nous pintaan.
Miten piäsisin tyttöö haloomaan,
mitä miehen pitäisi tehä.
Sama ajatus kuitennii kummallai
ja tytön silimät ne loisti.
Vuan yhtä kainoja kumpikii
ei täyttynä toive kummankaan
kun matka jo loppu kesken.
Sai poika kuitennii sanotuks
jotta piäsenkö suatille toistennii,
johon tytöllä vastaus jo valamis:
voi tok tule vaikka huomenissa.

-Sirkka Huurreoksa-


Lapsuus muisto

Sinä muistatko kesäiset tuulet
jotka kukkien tuoksua toi
ja peltojen pientareilta
me mansikoita poimittiin.
Oli kesät niin lämpimät silloin
kun me lapsena leikittiin
ja rannan hiekkaan
me linnoja rakennettiin.
Oli päivät niin aurinkoiset
ei huolia tunnettukaan.

Vielä muistatko sairaan linnun
jota hellien me hoidettiin.
Vaan jaksanut ei se elää,
siipirikkona kuoli pois.
Teit pahvista pienen arkun
johon lintu me laitettiin
ja hautaan laskettiin.
Ja pienen pieni risti
sille paikalle pystytettiin.

On säilynyt mielessä mulla
nuo kesät niin onnelliset.
Sinä kaukana maailmalla
vielä muistatko kesiä noita?
Pajupillikin kauniisti soi
ja tuulonen kukkien tuoksua toi

-Sirkka Huurreoksa-


Mitä tuoneekaan tuleva

Takana eletty elämä
koettuna monet vaiheet
nyt on aikaa ajatella
muistella menneitäkin
seurata maailman menoa
ajan kanssa aprikoida

Mitä tuoneekaan tuleva
eipä huolta huomisesta
jos vain terve olla saisi
eläkkeet on jokaisella
siitä saamme eurot, sentit
turvattu on leivänsärvin

Vuodet vinhaan vierähtävi
vanhuus tulee jokaiselle
vaikka kuinka estelisi
hyvä on silti kokea
tääkin vanhuus vaiheinensa

Itse purren ohjailemme
suunnan oman ottamamme
vaan Luojapa perän pitäjä
käänteleepi kulkuamme
emmehän aina tajua
mikä meille on parasta
ohjailemme omin avuin
kuulematta kysymättä
mikä on tarkoitus elämän
väännämme ihan väkisin
suuntaan omaan ottamaamme

-Sirkka Huurreoksa-


Helmikuun päivät

Helmikuussa heloittaa
auringolla silmä kirkas
taivahalta kurkistaa
pakkasta se pois ajaa
vaikka vielä pakkaherra
ilmanalaa hallitsee
paukkuu kovat pakkaset
ja kinoksia kasvattaa
aikansa se mellastaa

Kohta taipuu huurruparta
aurinko kun lämmittää
sehän meille ilon tuo
hopeaisina hanki hohtaa
sujuvasti suksi luistaa
huolet murheet unhhoittuvat
luonnon suuressa sylissä

-Sirkka Huurreoksa-

Päivän päättyessä

Tummenee jo iillan varjo
hiipuu loiste päivyen
päättyy päivä kiireinen.
Levon hetket yöhyt antaa
unen syliin meidät kantaa,
levätä saa sydän rukka
vaikka painais murheenkukka.
Aamulla jo kaikki toisin
miksi tämän unohtaisin

-Sirkka Huurreoksa-


Muistoja kotiseuduilta

Kesäillat kaunehimmat
lämpöisempi päivänpaiste
lapsuuteni laulumailla
kotonani Karjalassa

Lehmisavut sauhusivat
turpeen alta tuprahtivat
äiti lypsi ammujansa
maito kiulussa kohisi

Työtkin tehtiin talkoovoimin
autettihin naapuria
porukalla potut nousi
heinät huiski haasioihin
riusat riihessä kolisi

Kylän mainio kätilö
työskenteli tohtorina
auttoi lapset maailmahan
jakoi lääkkeet, sitoi haavat
kävi luona kärsivien

Saunan lämmössä kuppari
sarvet selkähän sohaisi
imaisi ilkeät veret
jopa koivet kevenivät
selkäsäryt sinne jäivät

Pienen kaupan kattosessa
riippui rinkelit narussa
hevosvaljaat vierellänsä
jauhosäkit, öljykannut
kaupan nurkassa nökötti

Tiskillä sokeritoppa
rautasakset seurassansa
sillä kauppias kalautti
ostajalle oman palan
vaskivaa'alla punnitsi

Seinän vieressä penkillä
vanhat vaarit istuksivat
turisivat, tupakoivat
kuulumiset kyläläisten
kuultiin ostosten lomassa

Viikon raskaan raadannalle
tuli tauko lauantaisin
lauteilla kun savusaunan
vihdat läiski vihreäiset
uuni löylyä uhosi

Tuli sitten myrskytuuli
ylti yli Karjalankin
silloin tuvat tyhjenivät
jäivät autioiks asunnot
hajosivat heimokansat

Valkoristein rivein alla
nukkuu paljon poikiamme
vammaiseksi monet jäivät
monen kaunis kotiseutu
on nyt maalla vierahalla

Vaan eipä soitot sortunehet
laulun lahjat laantunehet
vieläkin ne viestin tuopi
ihmismielen ikävästä
ilon onnen hetkisistä

-Helmi Latva-

Oodi piirakalle

Savolaiset ne kehhuu ja kehhuu
sitä mainioo kalakukkovaan,
ja Pohjanmaalaisille kropsu on ruoka,
jota parhaana mainita kannattaa,
Kainuulaisille leipäjuusto,
on perinneruoka verraton,
ja Hämäläisten piimävelli,
tokkohan parempoo mikkään on.
Helsinkiläiset kun hienoja ovat,
syövät pitsät ja leivokset,
ja juomaksi limpsat ja cocacolat,
ne jonnii joutavat särpimet.

Vaan eivät ne hyvästä mittään tiijä,
jos ei maistaneet karjalanpiirakkoo,
sehän aivan on kielen mukanaan viijä,
se makuhermoja kutkuttelloo.
Kun lämpimät piirakat pöytään tuuvaan
kyllä ves kielelle herahtaa,
ja höysteeksi tietysti munavoita
silimät kiiluen voijellaan.
Ja piälle kun kirnupiimee juuvaan
niin oiskohan nautintoo parempoo.
No, empähän turhaan kehuskele
sitä Karjalaisten kuuluu sapuskoo
kun maha on täynnä ja rasvassa leuka
on elämä kerrassaan ihanoo!

-Helmi Latva-



 Matkalla

Purteni pieni rannasta lähti
suurin toivein seilaamaan
suuntana sillä kaukainen ranta
joka niin kauniina kangasti
sieltä mä varmaan onneni löydän
helpomman elämän itselleni.

Matkalla oli estettä monta
myrsky kun purttani heilutteli,
onnella selvisin kaikesta tuosta
toiveiden rannan jo edessäin näin
sieltä mä aarteita etsin ja hain.

Maa oli vieras ja ihmset sen
joukossa heidän olin muukalainen.
Iltaisin istuin rannassa siellä
kaipailin sinne mistä purteni lähti.

Kolkko on vieraan taivaan alla
vaikka se kultana kimmeltäis.
Kotoinen ranta on rakkaampi mulle
sinnepä toivoni palata taas.

Raha ei ratkaise arvoja näitä
vieraalle maalle jos orvoksi jää.
Kerranpa vielä purteni pieni
kotoiseen rantaan palata saa.

-Sirkka Huurreoksa-