19.11.

ohjaavina aiheina olivat joulurunot sekä nämä taulut

Luovat Siskot yhteisteos: viesti mereltä, 2011-14, sekatekniikka

Ilona Suojama, väriharjoitelma


Rannalla
Aurinko porottaa lämpimästä,
tuuli laineita keinuttaa,
rannan hiekka varpaita kutittaa.

Kalakin on kesäpäivästä innoissaan,
vesi oikein pärskähtää,
kun se pyrstöä heilauttaa-

Näin internetin ja sähköpostin aikoina
on ihanaa saada terveiset ihan etanapostilla.
Sydäntäoikein lämmittää
kun rakkaan ystävän terveiset minulle ennättää.
Sähköposti on tietysti nopea,
mutta kyllä etanapostissa
on sentään oma tunnelma

-Jaana Pakarinen-


Modernia taidetta

Moderni taide ei niinkään minua miellytää,
olen enemmän esittävän taiteen ystävä.
Kun tauluun paremmin keskityn,
voin nähdä värien iloisen leikin.
Taulu hyvin elämää kuvaa,
on välillä synkkää
ja toisinaan taas riemua kirjavaa.
Tuulessa pyörivät hyrrät kuvassa nään,
nei veivät aatokset lapsuuteen mennessään.

-Jaana Pakarinen-



Viesti mereltä

Elämän laineilla
 aallot kantaa
rannat täyttää rojuilla
meren aarteita antaa.

Mikä on roska,
mikä lie aarre?
Piirtääkö vesirajaa
puun kaunis kaarre?

Kuun kajossa
valot ja varjot
kuin tanssisi keijut,
seireenit ja peikot.

Voit tanssiin yhtyä
riemuita hetken,
ilonpitoon ryhtyä
tehdä seikkailuretken.
Silloin kaikki aarteelta näyttää,
kun hetket kauniit rakkaudella täyttää .


-Ilona Suojama-


Värit

Kun sinisen sävyissä kuohuu kosket,
punainen värjää melojan posket.
Ylle kaartuu vihreänä lehväskatto,
alla pinnan ruskeana kaislamatto.

Keltaiset, oranssit kukat rannan,
kauneudellaan itseäni hoitaa annan.
Kun kultainen valo veden pinnalla välkkyy
ja sateenkaari kaartuva taivaanrannalla näkyy,
silloin luonnon värit lumoavat,
meille voimaa antaa
Ihmeet Luojan tenhoavat
kun sydän auki on keskellä rintaa.

-Ilona Suojama-



Rauhaa

Hiljaa lumipeitteen alla lepää metsät, pellot
jossain kaukana soivat kirkonkellot
ne soivat aina yhtä ihanaa
Joulun sanomaa
että taistot kerran taukoais
sovinto vihdoin sijan sais
kaikkialla kellot sois
kaikilla kansoilla rauha ois

-Leena Rouvinen-


Oi kuusipuu

Päivä jo iltahan kallistuu
hämärtyy metsä luminen
Joen törmällä kuusipuu
nuori ja tuuheaoksainen
piristyy ankeista aatoksistaan
jouluna meitäkin tarvitaan
kohtapa tullaan kirvein ja kelkoin
minua tupaan noutamaan

Seison ylväänä nurkassa
lapset koruin kaunistavat
tähtönen ylinnä latvassa
hopealangat oksilla
kynttilät kirkkaina tuikkimassa
kultaiset pallot roikkumassa
lahjapaketit kuusen alla
lapsoset tervehtii laulamalla
"Oi, kuusipuu, oi, kuusipuu"
Kuusikin aivan riemastuu
kun saa ihmisten ilona olla
parhaalla paikalla permannolla

Nämähän ovat haaveita vainen
kova totuus on toisenlainen
Saapuu aikanaan jouluaatto
ei tullut poika, ei taatto
eikä kirvestä kelkkaa näy
vaikka päivä jo iltahan käy
Kuusi on suruissaan allapäin
vaikka on joulu, yksin jäin
Pilven raosta kurskistaa kuu
valoa metsään heijastuu
kuusen ylle se säteitä heittää
valjulla valolla murheista peittää
kuuluu tervehdys ylhäältä
"Hyvää Joulua, kuusipuu"

Hyvää joulua taivaalla kuu
siellähän mulla on ystävä


-Helmi Latva-



Joulun kellot

Kellot kaikaa, joulun kellot
Jeesus-lapsen syntymää
Rientää silloin vanhat, nuoret
Joulun sanaa kuulemaan

Joulun Herra sydämiimme
asumaa jo tulla suo
Rakkauden, veljeyden
hyvä tahto meihin luo.

Lailla liekin kynttilän
valos anna meitä johtaa
nähdä puute lähimmäisen
mikä pientä, suurta kohtaa
käsikädes yhtykäämme
kiitosvirttä veisaamaan
syntynyt on seimehen
Vapahtaja maailman

-Sirkka Huurreoksa- 


Joulun aika

Joulun aika lähestyy
lahjat konttiin kääritään
eihän tarvis olla suurta
merkitys on ihan muuta
lahja sydämestä hyvästä
saajalle se paras on

Tuiki tähti, joulun tähti
johda meitä eksyneitä
luokse seimen lapsosen
rauhaa sekä rakkautta
kaipaa koko ihmiskunta

Jospa mekin lapsen lailla
käymme joulun viettohon
unohdamme turhan kiireen
muistamme vain tärkeimmän
syntynyt on seimehen
Vapahtaja maailman

-Sirkka Huurreoksa-



Pimeän keskellä

Joulu on pimeän keskellä tähti
ilon airuet silloin matkalle lähti
toivoa tuomaan ihmisten yöhön
huojennusta vaivaan ja työhön

Jouluna Betlehemiin käy tieni
on tallissa seimi ja lapsi pieni
pyhät vanhemmat, enkelit ylistämässä
ja tietäjät, paimenet ihmeissänsä

Väriloistossa vilkkuu katujen valot
on kynttilöin valaistu pihat ja talot
kodeissa tuoksuu kinkut ja pullat
lapsoset oottaa, sais pukki jo tulla

Ihmisten mielikin lämpöinen hellä
läheiset, oudotkin sydämellä
se lämpö jos ainiaan vallita voisi
maailmammekin parempi oisi

-Helmi Latva-


Lumihiutaleet

Lumihiutaleet valkeat leijuu
ne kieppuvat, kisailevat
yläilmojen karkeloihin
pilvet lapsensa kutsuvat.
On aika vaippansa heittää
yli synkän ankean maan
ja kivet pellot peittää
maa verhota valkeaan.
Lumihahtuvain puhtoinen parvi
alas hiljalleen laskeutuu
ja jälkeen syksyn harmaan
luonto valoon pukeutuu.
Ja autiot kukat ja pensaat
kuin itkevät orpouttaan.
Lumikeijut lempeät saapuu
niitä uneen tuudittamaan.
Ne laskevat pehmoisen peiton
kuin äiti lapsilleen.
Maa uinuu roudan alla
kunnes aurinko herättelee.

-Helmi Latva-


Pukki poroineen

Poron kello kilkkaa
tontut rekeen vilkkaan
matka eessä pitkä on
lasten mieli malttamaton
eikö pukin rekeä jo näy
päivä kun jo hämärtäy.
Ettei pukki eksyi vain
eihän - poron kello kilkattaa,
Pukki tervetulleeks toivotaan.
Lahjasäkit avataan
pukilla on hyvä lukutaito
tuli lahjat mitä kirjeeseen mä laitoin.
Äiti, isäkin sai lahjat oat
kylpytakit vallan somat.
Pukille hyvät joulut toivotaan,
naapurissa monta lasta odottaa.
Joulu, vuoden paras aika
tulee ensi vuonna samaan aikaan

-Kerttu Ronkainen-

Kynttilän valo

Kynttilän pehmeä valo
syksyillalla tuikkii, lepattaa
valoa hämärään antaa.
Hämärät illat muistuttaa
kuinka lyhyt on kesän aika
kuin perhon lento se ohi on.
Kesää seuraa kaunis ruska
Saa korjata satoa
mitä keväällä kylvänyt on,
kaikkea hyvää
mitä Luojamme kasvattanut on,
sen kiitollisna vastaan otamme
ja ilolla kaikesta nautie.
Talvimyrskyn pauhatessa
muistamme lämmintä kesää

-Kerttu Ronkainen-

20.10.

Sää oli todella kurja mutta mieli valoisa kaikilla paikalle päässeillä.
Katselimme paria taulua, josta kirjoitimme runot. Niitä työstämme seuraavaan kertaan.
Tällä kertaa ohjaavina teemoina olivat syyspäivän tasaus, YK:n päivä ja "Aleksis Kiven hengessä".



Syksy soi

 Syksy soi tuimassa tuulessa
ja viluisen viiman vinkunassa
Syksy soi sateen ropinassa
ja värikkäiden lehtien kahinassa
ja kurkiauran huutelussa.
Se soi jäisen riitteen ritinässä
ja lätäköiden lätinässä
Syksy soi sadonkorjuulle
ja alkutahteja kaikelle uudelle
se soi jäähyväisiä menneelle suvelle
ja tervehdystä talvelle tulevalle

-Leena Rouvinen-



Aleksis Kiveä muistellessa

Kauan on nukkunut nurmen alla
sanantaitaja, laulujen laatija.
Lyhyt oli elämä vaeltajalla,
vaan henki elää yhäti vielä.
Seitsemää velljestä kirjojen sivuilla,
Nummisuutarit teatterin lavoilla.
Synkkä on ollut elämän tie,
Taitajan taival ei ruusuinen lie.
Vaan runoissa viestii elämän kauneus,
ihanuus luonnon, äidin rakkaus
ja ylistys oman synnyinmaamme.
Arpa langennut Suomelle on
omistaa taitaja unohtumaton.
Henkesi elää, Aleksis Kivi
muistoissa Suomen kansan.

-Helmi Latva-


Luonnon kiertokulku

Sumu järven ylle laskeutuu,
ikävissään huokaa rannan puu,
viherjäinen koivu kellastuu,
kukka nuokkuu, lepoon valmistuu.

Muuttolintuin parvi liitelee,
lämpimämpiin maihin kiitelee.
Lyhyt kesä on ja kauneus sen,
vaihtuessa vuodenaikojen.

Vaan ikuinen ei ole syksykään,
kunhan päästään yli talven sään,
aurinko taas antaa säteitään,
maahan routaiseen luo lämpöään.

-Helmi Latva-


Syksy

Siinä se seisoo pellon mustalla kynnöksellä,
takkutukka, hartiat kyyryssä
vettä tippuvin silmin.
Joskus se riehaantuu, viuhtoo ja raivoaa,
puhaltelee puut paljaiksi,
järven laineet vaahtopäiksi.
Eikä se periksi anna
ennen kuin on saanut
kesän kukkeuden tuhotuksi.
Vasta lempeät lumihiutaleet
rauhoittavat sen pitkään lepoon.

-Helmi Latva-


Lapsi ja enkeli

Maailman teitä kulkiessaan
minnekkä lapsi joutuisikaan
jos ei vierellä kulkisi
turvana taivaan enkeli.

Enkelin siipien suojassa
lepo on lapsella rauhaisa,
uneksii hän kauniista maasta
missä ei murhe mieltä raasta.

Enkeleitä on paljon siellä
kevyt on kulkea taivaan tiellä
on vain iloa, kauneutta 
hyvyyttä ja rakkautta.

Jos jokaisena päivänään
sais enkeli kulkea vierellään,
uni se todeksi muuttua voisi,
parhaimman osan hän valinnut oisi.

-Helmi Latva-


Syysmietteitä

Hiljaa, aivan huomaamatta, ajanratas pyörii
Taakse jäivät kesäpäivät, syksy hiljaa hiipii.
Kaihosana tuulen laulu ilmassa jo kiirii.
Illan varjon tummetessa yöhyt levon antaa,
unenmaille huolta vailla uuteen aamuun kantaa.
Elää saimme kauniin kesän, siitä kiitoksemme.
Jospa vielä ihmiskunnan, rauhantahto voittais,
sovunkättä kansat löisi, sodat kaikki kaikkoaisi,
silloin koko maailmalle ilon aika koittais.
Ajanratas pyörii vaan, ei se kerro tulevaa.

-Sirkka Huurreoksa-

Syys!

Lyhenee jo päivän valo
taakse jäävät kesän ilot.
Soittaa syksy säveleitä
kaihoisasti kanneltaan.
Lintuparvet taivahalle
kokoontuvat lähtemään
kaukomaille lämpimään.
Kevät uuden toivon tuopi
myöskin linnut kaukomailta.
Vuodenajat vaihteluineen
sisällön tuo elämään.
Vaikka täällä lunta jäätä
ei se meitä pakoon häädä.
Onnekkaita olla saamme
Suomi kun on kotimaamme

-Sirkka Huurreoksa-

Syksy

Sade ruutuun lyö, on syksyn yö,
 yön varjot tummina kohtaat.
Ikävän tuntu, kuin harmaa huntu
kujilla kulkee, syliinsä sulkee.
Yön valvotut tunnit mieliä painaa, on elämä lainaa.
Sarastus aamun toivoa antain,
kirkkautta kohti mi taivaalta hohti.
Pois hämärän häivä, on uusi päivä
yön pimeät hetket, pois mielestä jäävät.

-Sirkka Huurreoksa-


Syksy saapuu

Minne kadonnut on kesän valo
marraskuu vain vettä vihmoo
ja päivät, harmaat, synkät, ilottomat.
Vaan kun pakkasherra ilmestyy
luo valon paiviin ja maahan ensilumen.
Pakkasilloin tähdet tuikkii taivahalla
ja kuutamolla kuiskii rakastuneet lemmenvalojaan.
Maailma on taas puhtaan valkoinen,
marraskuu on joulun aatokuu
ja ajatukset jouluun siivittää.
Saisi ihmiskunta rauhaa rakentaa
ja seimenlapsen sydämeensä omistaa.

-Kerttu Ronkainen-

Syysmietteitä

Koivu kysyy kaveriltaan
onko nyt jo syksy?
Aurinko niin lämpimästi
kylkeeni kun paistaa,
täytyykö tää viherpuku
keltaiseksi vaihtaa,
tuuli senkin repii päältäin,
jään alastomaksi aivan.
Koivu kuusta kateellisna
katsoo tummin katsein,
hällä vihree verkapuku
yllänsä on aina.
Kuusi katsoo kaihoten
taas tuo koivu asun vaihtaa,
vihreästä keltaiseen
ja taasen siitä valkoiseen
ihan juhlapukuun.
Ihaillaan vain toisiamme
ilman kademieltä,
ja ystävyyden kukkien
annamme loistaa aina.

-Kerttu Ronkainen-



Kansa taisteli

Rajoilla rintamalla taistelivat sotilaat,
vilussa, nälässä väsyneinä,
kuolema silmäinsä edessä.
Mutta he kestivät,
kun maan vapaus sitä vaati.
Lotat, urheat tyttäret
auttoivat ilmavalvonnassa,
muonittivat, hoitivat haavottuneita,
valmistelivat kuolevat veljensä
viimeiselle matkalle.
Kotirintaman naiset
tekivät omat, miesten työt.
Piti jaksaa lasten tulevaisuuden tähden,
ja isänmaan.
Vanhukset, sairaat,
kun eivät muuta jaksaneet,
rukoilivat, huusivat Herran puoleen,
omaistensa, kotiensa,
uskonsa ja maansa puolesta.
Ja ne perheen pienimmät
kirjoittivat tikkukirjaimin,
piirsivät kortin ja lähettivät
sinne jonnekin,
että isille tulisi hyvä mieli.

-Helmi Latva-

SYYSKUU

17.9. kokoonnuimme jutustelemaan, kirjoittamaan ja nauramaan. Yhteisrunoja kirjoiteltiin myös, niistä helmenä Oodi Joensuulle.

 Ohjaavina aiheina olivat syksyn sato, marjat, syyskuu.


Syksyisiä tunnelmia

Syksy on saapunut,
koulut alkaa,
oppimaan mennään
juoksujalkaa.
Yksin ei olla koulutiellä,
kavereita on paljon siellä.
Jos vaikka lenkkeilyn ystävä lienet,
metsässä oottaa marjat ja sienet.
Hauska on kävellä ahon laitaa,
raikkaassa ilmassa polkua kaitaa.
Sitten kun saapuu sateet ja tuulet,
ikkunat itkee
myrskyn mylvivän kuulet.
Laitapa silloin valkeaa takkaan,
pimeitä iltoja suremasta lakkaa.
Kirja myös olkoon seuranasi
paras ystävä iltaa viettäissäsi.

-Helmi Latva-


Yksinäisen ystävät

Kaupungilla kepsutellaan
käsikynkkää kassin kanssa
kotiin päin nyt tallustellaan .
Tyhjyys siellä vastassa.
Ensimmäisnä oven ripa
kumartaa ja kättä antaa,
luuloteltu portsari
naulakolle takin kantaa,
"käypä pöytään matkalainen"
aave korvaan kuiskuttaa,
kahvikupin virkistävän
olematon ojentaa.
Iltaisin kun väsyttää
saa itsensä viereen köllähtää.
Sängyn laita suojana,
tyyny turvan tuojana.
Mikäs tässä elellessä
kun ystäviä paljon on,
haavekuvat kaverina,
oisko olo onneton.

-Helmi Latva-


Syystuuli

Syksyn tuuli kerää voimiaan
että kunnon myrskyn aikaan saa
ryskyen ja rynnien
se päästää voimat valloilleen.
Järvenselkä vaahtopäinä velloo
myrsky raivoisana
rantaan tyrskii
Kuka tässä häviölle jää,
ihminen vai luonnon voimat.
Ihminen on luonnon voiman eessä
pieni ja avuton.
Aikansa on myrsky riehunut
suurin voima riehuessa hävinnyt,
tyyni rauha kotirantaan laskeutuu
ilta-aurinnko vain peilaa
tyyntä vden pintaa

-Kerttu Ronkainen-


Hiirien juhla

Hiiret ne viettävät syksyllä juhlaa
katettu pöytä herkkuja notkuu.
Eines on taattu talven yli
reikä on kaivettu viljalaariin
monia herkkuja kannettu talteen.
Touhua riittänyt pitkin kesää
perhe on kasvanut puolet lisää
pienille neulottu villaiset nutut. 
Koti on lämmin sillan alla
oveen on laitettu varmuuslukko.
Kissaa ei päästetä sehän on vissi.
Rattoisa tunnelma tuvassa jatkuu
pikkuiset piirissä häärii ja pyörii
onnesta emolla kyynel jo vierii.

-Sirkka Huurreoksa-



YHTEISRUNO:

Rauha

Rauhaa ainakin jos ei rakkautta
ja rakkaudella edistetään rauhaa
Tunnetta suurta ja kaipausta
näinä aikoina tarvitaan

OODI JOENSUULLE

Virran varrella kaupunki soma
meidän kaikkien ikioma
en tiedä paikkaa parempaa,
Olinpa kantajoensuulainen
tai muualta muuttanut,
junan tuomana tänne kotiutunut.
 Paljon on kaupunki kasvanut
ihmisiä joen varteen muuttanut.
Tämä on kaunis kaupunki
täällä on hyvä elää.
Pielinen virtaa
ja siltoja monta
 uutta ja vanhaa
kaupunkia kaunistaa.
karjalainen iloinen porina
kuuluu kaikkialta
torilta ja siltojen alta.


-yhteisruno-

elokuu

Kesätauon jälkeen kuulumisia vaihdeltiin ja uusia runoja ihasteltiin. Riimittelyä yhdessä treenattiin sekä yhteisrunoja aloiteltiin.


Kesän tulo

Etelätuuli henkäilee lämpimästi,
tuo muuttolinnut Suomen pohjolaan.
On lintuin konsertissa monta ääniskaalaa,
kaikki hyvin yhteen sopivat.
Varhainen kesäaamu
on kuin olis lintuin laulukilpailut.
Ei huoli kenkään olla tuomarina.
Linnut laulaa kiitoslaulua
valolle ja kesälle.
Siinä kasvaa uusi lintusukupolvi
joka syksyn tullen häipyy etelään
ja kevään tullen
saapuu taas pohjolaan.

-Kerttu Ronkainen-


Kesäpäivä

Aikainen kesäaamu
koko luomakunta lepää
-on niin hiljaista.
Aurinko heijastaa ensimmäisiä säteitään
ja on kohta valoa tulvillaan.
Siitä se alkaa lintujen laulukuoro.
Ei olee kauniimpaa
kuin lintujen laulu kesäaamuna.
Sitä vihellystä, piipitystä, huilun soittoa,
käen kukuntaa unohtamatta.
Kaikkien pitää saada äänensä kuuluviin
ja laulaa kiitosta uudelle päivälle.
Kesä on riemun, ilon ja kasvun aikaa.
Aurinko saa kaiken kasvamaan
ja kukoistamaan.
Kesää on juuri niin paljon kuin pitääkin.
Sato ehtii valmiiksi kun tulee syksy.
Syksyn jälkeen talvi ja kevät.
Sitten odotetaan taas uutta kesää.

-Kerttu Ronkainen-



Toive

Useammat ihmiset toivovat,
että he eläisivät pitkään.
Minun toive on, saisipa elää terveenä.
Jotain antaisin jälkipolville.
Pitää olla sisukas,
että pärjää tässä maailmassa.
Maailma on kova.
Jos ei pidä puoliaan, pitää muistaa se.
Oletpa vammainen tai millainen vain,
saat olla kiitollinen.
Elämä on sentään lahja,
jota ei ole kaikilla.
Minä olen onnellinen,
kun minulla on
niin ihanat ystävät ja tukijoukot.
Minut otetaan aina huomioon,
siitä olen kiitollinen kaikille.
Siksi olen onnellinen,
että minua on pidetty tasaveroisena.
Sille annan arvon.

-Marjukka Leppänen-

Aamu

Ihana aamu sinun kanssasi.
Aamu on ihana,
kun sinä olet minun lähelläni.
Mutta se on mahdotonta,
sinä olet niin kaukana.
Olet niin ihana,
kun tuot elämänilon.
Joka aamu puhut niin ihanasti,
etten usko kaikkeen mistä puhut.
Niin kauniisti olet siinä lähelläni.
Lämmin ilma oli lämmittämässä,
silloin oli ihana aamu.
Hyvä musiikki soi, jaksammeko nousta.
Voiko ihanammin aamu alkaa.
Se johtuu sinusta,
sinä puhut niin kauniita,
melkein uskon niihin.

-Marjukka Leppänen-



Yhteisruno:

Kun nainen rakastuu

Kun nainen rakastuu
se on menoa se
Jos on tunne yksipuolinen
voi olla olo surullinen
Mutta kun tunteet kohtaa
se voi sänkyyn johtaa
Siitä ei sen enempää
kun on sekaisin pää
-sen verran muistan
ja päätäni puistan




 

 

Huhtikuu

Ohjaavina aiheina Minna Canthin päivän kunniaksi tasa-arvo, pääsiäinen, värit ja ilkamahenkiset kirjoitukset.



Tasa-arvo

Paljon meillä porinaa
 tasa-arvosta kiistellään ,
ehdotusta monenlaista
oikeaa ja väärää.
Homot, lesbot esiin tulleet
haluavat avioliiton malliin,
eihän rakkautta kenkään kiellä
pysyä saa ihan aitona vielä.
Tulevaisuus kohta näyttää
kenen toiveet toteutuvat.
Elämä kun iltaan painuu
eipä tahdo pysyä perässä
nykyajan meiningissä
tasa-arvon tappeluissa.

-Sirkka Huurreoksa-

Tasa-arvoisuus

Minua on kohdeltu aina melko tasa-arvoisesti. Semmoinen minua suututtaa, kun minulle joskus on puhuttu kuin lapselle. Onneksi ei enää tässä iässä, enkä tahdo kenekään kohdalle sellasita kohtelua. Tätä sattui  usein silloin, kun olin lapsi. Silloin lässytettiin kuin vauvalle, silloin en tuntenut olevani täysin tasa-arvoinen. Muuten kuitenkin tunsin itseni samanarvoiseksi.
 Vaikeavammainen ei aina tunne täydellistä tasa-arvoisuutta mutta minä olen kuitenkin tuntenut itseni samanveroiseksi toisten kanssa. Siihen aikaan, kun olin lapsi, tunsin perheitä, joissa vammaisia lapsia käsiteltiin eri tavoin kuin minua. Usein vammaisia lapsia piiloteltiin ulkomaailmalta, minulla ei kuitenkaan onneksi ollut tuollaista kohtaloa. Sille annan hyvin suuren arvon ja haluan kiittää vanhempiani.
 Niin lapsena kuin tänäkin päivänä osallistun kaikkeen mahdolliseen toimintaan, enkä jää neljän seinän sisälle. Voisi jopa sanoa niin, että työnnän nenäni kaikkialle. Kun liikun kaupungilla ja ihmisten ilmoilla vielä tänäkin päivänä kuitenkin kohtaan sitä, että asiointitilanteissa puhutaan avustajalleni, eikä minulle. Aina minua ei huomata laisinkaan. Tuntuu joskus siltä kuin ihmiset ajattelisivat minun olevan lapsi lastenvaunuissaan. Ajatellaan jotenkin niin, että olen ulkopuolinen, enkä ymmärrä, mistä milloinkin on kyse.
 Jos ihminen ei ole ulkonäöltään aivan normaalin näköinen, pidetään usein vähä-älyisenä. Ennenvanhaan kun asuttiin suurissa maalaistaloissa ja yhteisöissä, vammainen ihminen asui usein peräkamarissa ja oli kuitenkin mukana talon elämässä. Hän ei ehkä pystynyt osallistumaan töihin mutta hän eli suurin piirtein samankaltaista elämää niinsanottujen terveiden ihmisten rinnalla. Nykyisin vammaiset suljetaan laitoksiin ja eristetään muusta maailmasta. Ei ole enää suuria yhteisöjä, piirit ovat pienentyneet. Vammaiset ihmiset asuvat usein laitoksissa tai laitoskodeissa. Eivät sellaiset paikat vastaa mukavuudeltaan oikeaa kotia, eivät ainakaan minun mielestäni. Tässä suhteessa tasa-arvoisuus ei toteudu.
 Siihen aikaan kun olin nuori, tasa-arvoisuuteen liittyvät ajatukset toteutuivat mielestäni paljon paremmin. Ihmiset olivat jotenkin paljon vapaampia. Kaikki osattiin ottaa huomioon. Tai jos ei osattu, ei tuijoteltukaan niin kuin tänä päivänä. Toisinaan olen tuntenut olevani huono-osainen vaikeavammaisuuteni vuoksi, mutta usein kuitenkin olen hyvin iloinen ja kiitollinen. Erityisen kiitollinen olen vanhemmilleni, jotka eivät piilotelleet minua. Tunnen erään miehen, jota vammansa takia piiloteltiin vierailta ihmisiltä. Aina kun tuli kylään vieraita, hänet vietiin piiloon laitokseen. Minä sain istua samassa kahvipöydässä vanhempieni ja vieraiden kanssa. Vaikka jo tuolloin olin omanlaiseni, minua ei hävetty. Turkissa minuun suhteudutaan erittäin hyvin, ehkä aurinko ja lämpö tekevät siellä asuvista ihmisistä avoimia, iloisia ja tunteellisia. Toivon sitä, että niistä ihmisistä kaikki ottaisivat oppia. Kun minut hyväksytään siellä sellaisena kuin olen, haluan matkustaa sinne jatkossakin. Siellä on sydämeni.

-Marjukka Leppänen-



Suuri taistelu

Vastasyntynyt lapsi Marian sylissä,
isä aasia taluttamassa.
Hädässään he kiiruhtivat pakoon
vieraalle maalle.
Alusta saakka sai tuntea maailman vihan,
Jumalan poika.
Takaisin hän tuli omalle maalleen,
varttui ja valmistui tehtäväänsä.
Ja vihamiesten joukko heräsi,
vastustivat, vainosivat, ristille naulitsivat.
Luulivat eroon päässeensä.
Kun pääsiäisaamu koitti,
hän nousi kuolleista,
ilmestyi omilleen ja lähetti heidät viemään
tehtävänsä sanomaa kaikkeen maailmaan.
Vihan viimat syöksähtivät hänen seuraajainsa päälle.
Mutta sanoman julistajain joukko vain lisääntyi
ja yhä jatkuu.
Herran sana ei tyhjänä palaja,
vaan suorittaa sen,
mikä sille on tehtäväksi annettu.

-Helmi Latva-


Turkoosi

Turkoosi on minulla sisustus,
joten kaikki on samanväristä.
Kaikissa paikoissa on turkoosia,
koska se on minun lempivärini.
Muutin verhojenkin väriä,
ne ovat turkoosit.
Ne muistuttavat minua etelän maasta,
ja se merkitsee minulle paljon.
Turkin maisemia muistelen,
tummat ja tuliset miehet ovat siellä,
Cetokin.
Mieleni halajaa sinne.
Siellä on turkoosin värinen Välimeri,
se saa minut sitä väriä ihailemaan.
Ja samalla rakastuin
niihin kaikkiin turkoosin sävyihin.
Olen onnelllinen, kun saan elää tämän värin kanssa.

-Marjukka Leppänen-


Lunssa

 Jopa tarttu tauti kumma,
virus viuhto vikkelästi,
kutitellen kurkunpiätä,
ylähuulta kostutellen.
Tukalalle tuntuu olo,
ilo poissa, mieli muassa,
yököttää ja särköö piätä,
ja kippeet ovat lihakset.
Vettä pitää paljon juuva,
kun jatkuvasti janottaa.
Vastenmielinen on ruoka,
järsimätäk jiäpi leipä.
Peti kuhtuu, houkuttaapi,
peiton alle pötkällensä.
Kylykee on kiännettävä,
uni kun ei muista tulla.
Jokavuotinen se riesa
virus villi viuhottaja.
Silimällä niä ei sitä,
metkut kyllä tunnetaan.
Asperiinikaan ei auta,
vollotus ei ainakaan.
Pitää kärsivällisesti vuottook
terroristin siirtymistä
seinän taakse nuapuriin.

-Helmi Latva-

Parisuhteen säpinässä

Oli pappi paren tehnyt,
vihkiuuhlat vietettynä.
Eessä arki alkamassa
yhteiselon ympyröissä.
Aatun mieltä askarrutti,
miten neuvois nuorikkoa
entisajan mallin mukaan
arvostamaan miehenpuolta.
Niinpä uros uskaltautui,
mietteet sanoiksi sovelti:
Muistanet kai kultaseni
Ison Kirjan  opetusta,
ken on vaimon pääksi luotu!
Tokihan tuon nyt tiedän,
selvähän se sanomatta.
Mieshän se on vaimon pää.
Aatu hyvillään hyräili,
liiton uskoi onnistuvan,
kun noin nöyrän sai nuorikon,
kumppaniksi kuuliaisen.

Liinu tiesi miehen mielen,
yksikseen näin ajatteli:
kyllähän sä kultaseni,
olet pää, ja saatkin olla.
Vaan minäpä se olen kaula,
joka päätä kääntelevi,
johdattelen jurrikkaa
oman mielen mukahan.
Liinu järjesti asiat,
tiesi missä kaappi seisoi.
Vaan tunnettu ei tukkanuottaa,
eikä kaulin kapsutellut.
Neuvoa oli kysyvinään,
vastausta ei kuunnellutkaan.
Aatu ylen onnellinen
sävyisästä puolisosta.
Onpa miestä onnistanut,
vaimopuolta valitessa,
eipä hypi tasajalkaa,
silmäin eessä sihahtele.
Kaula päätä pyöritteli
niinkuin tuuli väkkärätä,
suunnat katsoi sopivaksi,
parahaksi itsellensä.
Niinpä siellä mentiin lujaa,
parisuhteen säpinässä,
Aatu herrana talossa,
vaimo nöyrä nyökkäilijä
ketunhäntä kainalossa.

-Helmi Latva-


Kesän viesti

Lauloi peippo viestin toi
ilona rintahan se loi
Saapunut on suven aika
siinä onkin suuri taika
Ihmeitänsä Luoja näyttää
luotujansa iloks käyttää
Kesän airut peippo pieni
uuteen suveen kulkee tieni
Peipon äänen kuullessani
muistan myöskin ystävääni
sydämeensä toivo anna
peipon laulu kiiri, kanna
Ilon toi nyt peippo mulle
kaikukoon se kaikkialle

-Sirkka Huurreoksa-

 

maaliskuu

Viime tapaamisella meillä oli vierailijana Lea Kainulainen, joka luki omia tekstejään ja kertoi kuinka hänen kirjoittaminen alkoi ja millä tavoin hänen runot syntyvät.

 Ohjaaviksi aiheiksi annettiin kaksi Lean valokuvaa (kuvat alla, copyright@leakainulainen), kevään tuntuja ja odotusta sekä olympialaiset.



Kevään tulo

Taas kevät tekee tuloaan
sulattelee metsät, maan.
Loskakelit aikaan saa
tuo kevät tullessaan.

Tuuli puissa tuivertaa
kun kevät tekee tuloaan,
ja linnut muuttopuuhissaan
vain sitä vahvistaa.

On takana taas pitkä talvi
lumisateet valtavat,
nuo kinokset viel´talven tuomat
siitä meille kertovat.

Mutta kevään lämmin aurinko
kun säteitään luo tänne maahan.
Johan kinos madaltuvi
ja osansa saa kaikki
-saahan?

Osansa myös ihmisrinta
-kevättä on tulvillaan.
Sydämessä kevään syke,
jonka aurinko toi mukanaan.

Pajunkissat puhkeaa kukkaan
kevään tervehdyksen tuo,
nuo varvut kauniit "valkotossut"
ilon ihmisille suo.

Oksat taitan, kotiin kannan,
vesimaljaan asetan.
Kevään kukat ensimmäiset
arvon saavat mittavan.

Pimeys on tipotiessään,
takana talvi, edessä suvi,
ja jahka sen vietämmme
onkin edessä jälleen ensilumi.

Kevät, kesä, syksy, talvi
sitähän se aina on.
Vuodenaikain piirileikki
hassun hauska .verraton.

-Eila Pääkkönen-


 
Kevät ilmassa kuiskii 
 
Kevät ilmassa kuiskii
täältä jo tullaan,
tuulen lämpimän myötä
matkalla ollaan.

On likainen paita
hankiressun päällä,
se kyyneliin puhkee,
enää viihdy en täällä.

Vaan rännille hauskaa,
se pomppii ja soipi,
purot juoksuttaa vettä,
nyt kylpeä voipi.

Talitinttikin laulaa
titititityytä,
ja harakka nauraa,
on ilohon syytä.

Ruoho mullasta nousee
ikkunan alla,
leskenlehtikin kurkkii
tuvan seinustalla.

On aurinko armas
taas vierailulla,
joka vuosi se muistaa
kevätveitikka tulla.

-Helmi Latva-

Perhonen

Lehahti perhonen porraspuulle
loistaen tummassa puvussaan
Viestiikö surusta pukunsa musta
vai lajinsa väri on pukunsa tuo
Lyhyt on sillä elämän retki
kesästä vain se nauttia saa
Siksipä sillä kiire on aina
kestäähän kesää hetken vaan
Iloksi ihmiseten meille on suotu
niinkuin kauniit kukkaset maan

-Sirkka Huurreoksa-


Perhonen

Perhonen lentää liihottaa
onnellista aikaa odottaa, siis kevättä
ja värit luo tuon iloisen mielen.
Kun perhonen lentää,
se tuo kevään tullessaan.
Väriloiston se luo maahan keväiseen.
Ensiaurinko tuo loiston säteillään.
Riemuissaan perhonen on, nyt on kevät.
Aurinko luo tuon tunteen.
Perhosen kirjavat siivet ovat harmaat
ja perhoset iloisena lentävät.
Kevät tulee, riemu on suuri
ja leskenlehdet luovat loistoaan.
Kevään ensimmäiset kukat nousevat,
siis nyt on kevät.
Perhoset iloisesti lentelevät,
ainakin jotkin perhoslajit.
Ne elävät aina vain kesäisin.
Olemme onnellisia.

-Marjukka Leppänen-

 
Perhonen

Sitruunaperhonen on ensiimmäinen perhonen
joka tuo kesän tullessaan.
Sen keltaiset siivet kestävät
vain yhden päivän.
Se on harmillista,
koska se on kevään ensimmäinen ihme.
Sitruunaperhonen on keväällä ainutlaatuinen,
kun se ilmestyy maailmaan Suomen kokoiseen.
Sitä me ihailemme sen värin puolesta
ja sen tunnistamme heti.
Se on niin puhtaan värinen,
se tulee melkein ensimmäisenä perhosena.
Me iloitsemme sen tulosta,
sen väri on joskus ollut minun lempivärini.
Sitruunaperhonen on niin kaunis,
keväällä sen keltaiset siivet loistavat auringossa
niin kauniina ja kimalteisina.
Niin arvokasta meille on luonto,
se merkitsee meille hyvin paljon.
Kunhan voisimme sitä arvostaa,
se vain pitää huomata ajoissa,
että voimme ihailla sitruunaperhosia muulloinkin.
Siksi luonto on niin tärkeä,
että voisimme katsella perhosia ja luontoa
ja sen moninaisuutta,
huomata, miten arvokas se on meille,
en ole tältä kannalta sitä aiemmin katsonutkaan.
Moni asia jää näkemättä,
kun ei ajattele sen tarkemmin.
Silloin jäävät perhoset ajatuksista pois,
eikä yhtään ajatella luontoa.
Entäs pikkulinnut ja toisetkin luontoon kuuluvat eläimet,
siis anna luonnon ja lintujen olla rauhassa.


-Marjukka Leppänen-

Herätys

Luontoäiti herätteli lapsiaan
kun aurinkokin ilmestyi piilostaan.
Nouskaahan ylös ja töihin siitä,
eiköhän talviset unet jo riitä.
Pojat luokoon nietokset pois,
ja vesirännitkin avata vois.
Tyttäret pihoja lakaisemaan
ja ympäristöä puhdistamaan.
Mieluiset vieraat on tulossa,
heitä odotamme ilolla.
Herra Keväinen lauhoine tuulineen,
rouva Koivu hiirenkorvineen,
kesäneitonen vihreine pukuineen,
puronpoikakin liru-laru soittimineen.

-Helmi Latva-



Maaliskuu

On maaliskuu,
lumet alkaa sulaa,
pälviä näkyy
joka paikassa.
On kansainvälinen naistenpäivä,
se tunnetaan koko maailmassa,
jopa Turkissakin,
jossa on minun muruni.
Odotan huhtikuuta,
kun me tavataan.
Pitkä ikävä muuttuu iloksi
pitkästä aikaa.
Se on suuri ilo minulle,
kun on huhtikuu.
Se voi olla ihan kyvin kesäkuu,
kun lempi leiskuu iäkkäillä.
ei sitä tiedä kukaan,
missä se oikea on.
Kun kevät on tullut,
se on varma merkki,
että joku odottaa minua.

-Marjukka Leppänen-

Kevään tulo

Niin kuulakas on kevättaivas
ja aurinko taas tuhlaa valoaan.
Kevät-kesän ensi airut
joka aikanaan tuo kesän
on kevät ihme,
pitkän pimeän talven jälkeen
ja mieli täynnä odotusta.
Muuttolinnut palaavat
ja iloinen sirkutus luonnossa helää,
pesän tekoon linnut herää.
Uutta elämää luonnossa syntyy
kun ruoho kasvaa ja lehdet puihin.
Luonnon kiertokulku jatkaa kulkuaan
kevät saa kaiken uudistumaan.

-Kerttu Ronkainen-


Pohjolan kevät

On huhtikuu
ja eteläntuuli henkäilee lämpimästi
muuttolinnut taas halajaa
vanhoille pesäpaikoille palajaa
Pohjolan valkeaan kesään
taas rakennetaan uutta kpesää
herää luonto taas elämään
on ilmassa lämmin kevätsää
lintujen laulu ilmassa kaikaa
sävel on oikea laulu vain raikaa
käki kukkuu julistaa: kesä on tullut
mutta omia metkujaan toteutellut
kun naapurin pesään vie munat omat
on lastenhoito helppoa kun on konstit somat
lopussa käellä nolot on olot
kun on hoivannut naapuri käenpojat
liekö tämäkin luonnon geenivirhe
olkoon, mutta luonto on ihmeellinen

-Kerttu Ronkainen-


Sotshin kisat

Käytiin kisat Sotshissa Mustanmeren rannalla,
sinne saapui kaikkialta urheilijat oivat,
vastaanotto oivallinen sekä kisapaikka.
Kättä antoi toisilleen itä sekä länsi,
eikä ketään vieroksuttu mistä maasta tuli.
Voitontahto kaikilla se urheilijan motto,
eikä jäänyt mitalitta suomalaiset siellä,
kunnialla selvisivä,t siitä kiitos heille.
Voitonjuhlaa kestänytkään ei Arhinmäki siellä,
pöydän ääreen nukahti ja oli "kanttuvei".
Miinusmerkin käytöksestä ministeri saikin,
eikä tätä suomen kansa hyvälläkään muista.
Jospa täällä maailmassa niinkuin urheilussa,
kaikki kansat oisi ihan sovinnossa,
veljen kättä lyötäisiin ja riidat unohdettaisiin,
sovinnolle maljat juotais ja ystäviä oltais.

-Sirkka Huurreoksa-

helmikuun kirjoituksia

Ohjaavina aiheina olivat murteella kirjoittaminen, lapsuusmuistot ja tulevaisuuden näkymä


Suatola

Kaks nuorta tanssuista palas
he kulukivat tietä vierekkäin.
Niin kaunis ol ilima ja
kuukin se taivaalta kurkkas.
Ens kertoo poika suatolla ol ja
se kummasti ruasto rintoo,
kun tunteita nous pintaan.
Miten piäsisin tyttöö haloomaan,
mitä miehen pitäisi tehä.
Sama ajatus kuitennii kummallai
ja tytön silimät ne loisti.
Vuan yhtä kainoja kumpikii
ei täyttynä toive kummankaan
kun matka jo loppu kesken.
Sai poika kuitennii sanotuks
jotta piäsenkö suatille toistennii,
johon tytöllä vastaus jo valamis:
voi tok tule vaikka huomenissa.

-Sirkka Huurreoksa-


Lapsuus muisto

Sinä muistatko kesäiset tuulet
jotka kukkien tuoksua toi
ja peltojen pientareilta
me mansikoita poimittiin.
Oli kesät niin lämpimät silloin
kun me lapsena leikittiin
ja rannan hiekkaan
me linnoja rakennettiin.
Oli päivät niin aurinkoiset
ei huolia tunnettukaan.

Vielä muistatko sairaan linnun
jota hellien me hoidettiin.
Vaan jaksanut ei se elää,
siipirikkona kuoli pois.
Teit pahvista pienen arkun
johon lintu me laitettiin
ja hautaan laskettiin.
Ja pienen pieni risti
sille paikalle pystytettiin.

On säilynyt mielessä mulla
nuo kesät niin onnelliset.
Sinä kaukana maailmalla
vielä muistatko kesiä noita?
Pajupillikin kauniisti soi
ja tuulonen kukkien tuoksua toi

-Sirkka Huurreoksa-


Mitä tuoneekaan tuleva

Takana eletty elämä
koettuna monet vaiheet
nyt on aikaa ajatella
muistella menneitäkin
seurata maailman menoa
ajan kanssa aprikoida

Mitä tuoneekaan tuleva
eipä huolta huomisesta
jos vain terve olla saisi
eläkkeet on jokaisella
siitä saamme eurot, sentit
turvattu on leivänsärvin

Vuodet vinhaan vierähtävi
vanhuus tulee jokaiselle
vaikka kuinka estelisi
hyvä on silti kokea
tääkin vanhuus vaiheinensa

Itse purren ohjailemme
suunnan oman ottamamme
vaan Luojapa perän pitäjä
käänteleepi kulkuamme
emmehän aina tajua
mikä meille on parasta
ohjailemme omin avuin
kuulematta kysymättä
mikä on tarkoitus elämän
väännämme ihan väkisin
suuntaan omaan ottamaamme

-Sirkka Huurreoksa-


Helmikuun päivät

Helmikuussa heloittaa
auringolla silmä kirkas
taivahalta kurkistaa
pakkasta se pois ajaa
vaikka vielä pakkaherra
ilmanalaa hallitsee
paukkuu kovat pakkaset
ja kinoksia kasvattaa
aikansa se mellastaa

Kohta taipuu huurruparta
aurinko kun lämmittää
sehän meille ilon tuo
hopeaisina hanki hohtaa
sujuvasti suksi luistaa
huolet murheet unhhoittuvat
luonnon suuressa sylissä

-Sirkka Huurreoksa-

Päivän päättyessä

Tummenee jo iillan varjo
hiipuu loiste päivyen
päättyy päivä kiireinen.
Levon hetket yöhyt antaa
unen syliin meidät kantaa,
levätä saa sydän rukka
vaikka painais murheenkukka.
Aamulla jo kaikki toisin
miksi tämän unohtaisin

-Sirkka Huurreoksa-


Muistoja kotiseuduilta

Kesäillat kaunehimmat
lämpöisempi päivänpaiste
lapsuuteni laulumailla
kotonani Karjalassa

Lehmisavut sauhusivat
turpeen alta tuprahtivat
äiti lypsi ammujansa
maito kiulussa kohisi

Työtkin tehtiin talkoovoimin
autettihin naapuria
porukalla potut nousi
heinät huiski haasioihin
riusat riihessä kolisi

Kylän mainio kätilö
työskenteli tohtorina
auttoi lapset maailmahan
jakoi lääkkeet, sitoi haavat
kävi luona kärsivien

Saunan lämmössä kuppari
sarvet selkähän sohaisi
imaisi ilkeät veret
jopa koivet kevenivät
selkäsäryt sinne jäivät

Pienen kaupan kattosessa
riippui rinkelit narussa
hevosvaljaat vierellänsä
jauhosäkit, öljykannut
kaupan nurkassa nökötti

Tiskillä sokeritoppa
rautasakset seurassansa
sillä kauppias kalautti
ostajalle oman palan
vaskivaa'alla punnitsi

Seinän vieressä penkillä
vanhat vaarit istuksivat
turisivat, tupakoivat
kuulumiset kyläläisten
kuultiin ostosten lomassa

Viikon raskaan raadannalle
tuli tauko lauantaisin
lauteilla kun savusaunan
vihdat läiski vihreäiset
uuni löylyä uhosi

Tuli sitten myrskytuuli
ylti yli Karjalankin
silloin tuvat tyhjenivät
jäivät autioiks asunnot
hajosivat heimokansat

Valkoristein rivein alla
nukkuu paljon poikiamme
vammaiseksi monet jäivät
monen kaunis kotiseutu
on nyt maalla vierahalla

Vaan eipä soitot sortunehet
laulun lahjat laantunehet
vieläkin ne viestin tuopi
ihmismielen ikävästä
ilon onnen hetkisistä

-Helmi Latva-

Oodi piirakalle

Savolaiset ne kehhuu ja kehhuu
sitä mainioo kalakukkovaan,
ja Pohjanmaalaisille kropsu on ruoka,
jota parhaana mainita kannattaa,
Kainuulaisille leipäjuusto,
on perinneruoka verraton,
ja Hämäläisten piimävelli,
tokkohan parempoo mikkään on.
Helsinkiläiset kun hienoja ovat,
syövät pitsät ja leivokset,
ja juomaksi limpsat ja cocacolat,
ne jonnii joutavat särpimet.

Vaan eivät ne hyvästä mittään tiijä,
jos ei maistaneet karjalanpiirakkoo,
sehän aivan on kielen mukanaan viijä,
se makuhermoja kutkuttelloo.
Kun lämpimät piirakat pöytään tuuvaan
kyllä ves kielelle herahtaa,
ja höysteeksi tietysti munavoita
silimät kiiluen voijellaan.
Ja piälle kun kirnupiimee juuvaan
niin oiskohan nautintoo parempoo.
No, empähän turhaan kehuskele
sitä Karjalaisten kuuluu sapuskoo
kun maha on täynnä ja rasvassa leuka
on elämä kerrassaan ihanoo!

-Helmi Latva-



 Matkalla

Purteni pieni rannasta lähti
suurin toivein seilaamaan
suuntana sillä kaukainen ranta
joka niin kauniina kangasti
sieltä mä varmaan onneni löydän
helpomman elämän itselleni.

Matkalla oli estettä monta
myrsky kun purttani heilutteli,
onnella selvisin kaikesta tuosta
toiveiden rannan jo edessäin näin
sieltä mä aarteita etsin ja hain.

Maa oli vieras ja ihmset sen
joukossa heidän olin muukalainen.
Iltaisin istuin rannassa siellä
kaipailin sinne mistä purteni lähti.

Kolkko on vieraan taivaan alla
vaikka se kultana kimmeltäis.
Kotoinen ranta on rakkaampi mulle
sinnepä toivoni palata taas.

Raha ei ratkaise arvoja näitä
vieraalle maalle jos orvoksi jää.
Kerranpa vielä purteni pieni
kotoiseen rantaan palata saa.

-Sirkka Huurreoksa-

15.1.2014

Ohjaavina aiheina olivat:
uusi alku, valo ja vuoden vaihtuessa.


Vuoden vaihtuessa

Vanha vuosi astuu hitain askelin
katsoo taakseen.
Mitä aikaan sain,
teinkö hyvin vai huonosti elin?
Vanhat erheet voi taas unhoittaa
ja toivoa vain uutta parempaa.
Uusi vuosi toivoa on täynnä
ja ajatukset, toiveet tulevaan jo käyvät.
Suurin toive,
että riittäis terveyttä
ja meille kaikille myös mielenvirkeyttä.
Lähimmäistä täytyis auttaa
heikompaansa avittaa.
Tehdä samaa, mitä toivon itsellekin tehtävän.
Täytyy uusi vuosi uusiks panna
vanhalle Aatamille lopputili antaa.
Käydä uuteen vuoteen uusin eväin
jatkaa matkaa mielin kevein

-Kerttu Ronkainen-

Joki

Joki ikuinen vaeltaja
pienestä purosta alkunsa saa:
eteenpäin aina vaeltaa
väliin intoutuu kuohumaan
kalamiehen veneen
apajalle kuljettaa.
Joki on ilon aihe,
joskus surunkin
kun joki vie jonkun mukanaan.
Paljon on joki matkaa tehnyt
ja paljon matkan varrella nähnyt.
Matka jatkuu äärettömyyteen
suureen valtamereen.

-Kerttu Ronkainen-



Talvipäivä

Talvipäivä eessä
taivas valkenee
kuurankiteet puissa
kilvan kimmeltää
sadunhohteen luoden
metsään hiljaiseen.
Taivas yllä kaartuu
hetkeks kirkastuu
juhlatunnun tuopi
mieleen arkiseen.
Niin kovin tuota ihailen
kun ikkunastain katselen
jääkiteen kimallusta
ja puita lumihunnuin.

On pakkanen jo piirrellyt
jääkukat ikkunoihin
vaan alla taivaan talvisen
ei kodittomaa kulkijaa
tuo kauneus lämmitä
kun mieltä riipoo ahdistus
jos yösijaa ei löydykään.
Ei meillä onnenlahjat
käy tasan maailmassa
ei kohtaloaan määrätä
voi kenkään ihminen.
Vaan kodittoman kulkian
sois lämmön löytävän

-Sirkka Huurreoksa-


Lumihiutaleet

Lumihiutaleet valkeat leijuu,
ne kieppuvat, kisailevat,
yläilmojen karkeloihin
pilvet lapsensa kutsuvat.
On aika vaippansa heittää
yli synkän ankean maan,
ja kivet ja pellot peittää,
maa verhota valkeaan.
Lumihahtuvain puhtoinen parvi
alas hiljalleen laskeutuu,
ja jälkeen syksyn harmaan
luonto valoon pukeutuu.
Ja autioit kukat ja pensaat
kun itkevät orpouttaan,
lumikeijut lempeät saapuu
niitä uneen tuudittamaan.
Ne laskevat pehmoisen peiton
kuin äiti lapselleen,
maa uinuu roudan alla
kunnes aurinko herättelee.

-Marjukka Leppänen-


Matkalla

Purteni pieni rannasta lähti
suurin toivein seilaamaan
suuntana sillä kaukainen ranta
joka niin kauniina kangasti
sieltä mä varmaan onneni löydän
helpomman elämän itselleni.

Matkalla oli estettä monta
myrsky kun purttani heilutteli,
onnella selvisin kaikesta tuosta
toiveiden rannan jo edessä näin
sieltä mä aarteita etsin ja hain.

Maa oli vieras ja ihmiset sen
joukossa heidän olin muukalainen.
Iltaisin istuin rannassa siellä
kaipailin sinne mistä purteni lähti.

Kolkko on vieraan taivaan alla
vaikka se kultana kimmeltäis.
Kotoinen ranta on rakkaampi mulle
sinnepä toivoni palata taas.

Raha ei ratkaise arvoja näitä
vieraalle maalle jos orvoksi jää.
Kerranpa vielä purteni pieni
kotoiseen rantaan palata saa.

-Sirkka Huurreoksa-



Vuoden vaihtuessa

Nyt menneestä vuodesta kiittää voi,
siitä kaikesta mitä elämä toi.
On alussa jälleen vuosi nyt uus,
ja edessä uusi mahdollisuus.

Sinä uskothan ystävä tulevaan,
käy kaikista hetkistä kiittämään.
Jos pelottaa tie, sitä rohkeesti käy,
ei tummia pilviä aina näy.

Usko elämään esteitä siirtää voi,
pienetkin asiat iloa toi.
Hymy ystävän, läheisyys ihmisen
voi tehdä meistä onnellisen.

Jää muistot mieleemme elämään,
nyt luottaen alamme vuoden tään.
Mitä se tuo, me kohtaamme sen,
ja voimme olla hetkistä onnellinen.

-Sirkka Huurreoksa-


Loistaa valo vähäinenkin

Jos sytytät kynttilän kirkkaana aurinkoisena päivänä,
eihän sitä huomaa kukaan.
Sytytä kynttilä silloin,
kun yö on musta ja huone pimeä.
Silloin se pieni tuikku valaisee
 koko ympäristön.
Eksyksissä kukijakin
nähdessään valon liekin
käy sitä kohti.
Murheellistakin se lohduttaa
 iloisella lepatuksellaan.
Yksinäisen ikävään se heijastaa lämpöään.
Se pienen pieni valo
voi antaa ilon pilkahduksen
pimeän keskelle.

-Helmi Latva-


Tammikuu

Jää huurteinen
onhan talvi
ja tammikuu.
Pakkanen paukkuu.

Tammikuu on talvikuu,
kuukausi sitten kuusipuu
on kannettava ulos.

Tuo puu puuttuu,
paljon maisema muuttuu.
Lapset suuttuu,
mielikin apeutuu.
Siitä äiti murehtii
jos lasten tunne muuttuu.
Tammikuu on tänä vuotena räntäinen.
Riemusta tuli vettä.
sitä sataa edelleen.

-Marjukka Leppänen-


Pasmat sekaisin

Lumikola nurkassaan
murjottaapi murheissaan.
On tyttömäksi joutunut,
ei apu enää kelvannut.

Potkuri mieltä osoittain
jalakset käänsi kattoon päin.
Kun ei ole jäätiköitä,
eipä myöskään ole töitä.

Sukse,t sauvat harmissaan
seinää vasten sojottaa.
Kun ei ole vauhdin hurmaa,
sepä mielialan surmaa.

Patruuna herra Pakkanen
teki meille tempun sen.
Ulkomaille sijoittaa,
siellä lumi tupruttaa.

Mitähän jos kostetaan,
jos joskus työhön kutsutaan,
ei olla kuulevinaankaan,
pysytään vaan paikallaan.

-Helmi Latva-

Elämän matkamies

Kulki lapsi elon tiellä,
 paistoi päivä,  ,
tuoksui tuuli,
linnunlaulun äänen kuuli.
Perho leijui ilman alla,
ilo liikkui kaikkialla.

Tuulenvire kuiskaeli:
Lapsi laula, hyppää, juokse,
kohta saavut vaaran luokse,
siellä polkus mutkaisempi,
askeleesi painavampi.

Tuli vastaan kaksi tietä,
eipä tiedä, minne mennä.
Neuvo lintu, sinne lennä,
mikä tie ois oikeampi,
matkan kulku rattoisamampi.

Kulki nuoruus tietä tovin,
vihurit ja viimat yllä.
Eipä hätää, voimaa kyllä
läpi esteiden on jatkaa,
tuulen tuivertamaa matkaa.

Saapui suru rinnallensa,
elon huoli raastoi rintaa.
Vaeltaja vaivain hintaa mietti,
miksi tielle tälle,
vaikealle, pimeälle.

Kulki tietään kivikkoista,
honka haastoi:
jatka, jatka, onhan vasta puolimatka,
paistaa joskus aurinkoinen,
helpompi lie päivä toinen.

Tähti vilkkuu taivahalta:
katso tänne matkamiesi,
mitä pimeämpi tiesi,
valon näet kirkkaampana,
polkus yllä ohjaajana.

Ylitetty puolimatka.
Päivä iltaan mennä alkaa,
väsymyskin painaa jalkaa,
askelkin on hiljaisempi,
mutta mieli seesteisempi.

Matkanpää jo häämöttääpi,
saapuu viherjäiseen lehtoon.
Tullut aika elon ehtoon.
Lepäileepi puiden alla,
hiljaisuutta kaikkialla.

-Helmi Latva-

YHTEISRUNO:

Tammikuun valo

Muistihan se aurinko kurkistaa
tammikuun taivahalta
vaikka se kauan nukkuikin
syksyisten pilvien alla
Siniseltä näyttää sää
kun aurinko kaukana häämöttää
hanki hohtaa hopeaa
puut huurteessa kimaltaa
Lumen riemuista kaikki nauttia saa
pienet sekä suuret
Sukset, kelkat varastosta
riemuin ulos kiiruhtaa
suksi kauas kiidättää
iloiten lapset temmeltää

Nopeasti kevät hangelta vierähtää
kun saapuessaan hiljaa hengähtää
Talvi ei mene tavoitta
eikä aurinko paistamatta

Vuodet vierivät

Yhteisruno, joka syntyi tajunnanvirtana muutamassa minuutissa. Eli aiheen keksimme yhdessä ja jokainen jatkoi runoa kun siltä tuntui ja riimi syntyi. Piiriläisten samasta aiheesta itsenä näköiseksi muokkaamat runot alla.



 Vuoden vierivät

Vuodet vierivät verkalleen hiljalleen ja tasaiseen
 juna lähtee pohjoiseen ja tulee takaisin
Kun on yksi vuosi lopuun mennyt
 toinen heti kättä antaa.
 Lapsuusaika, elon paras aika
 mutta voi, mikä onkaan nuoruuden taika!
 Se tuo uuden ajan
 sitten seuraa keski-ikä
 minä en ole kuin ikinuori.
 Vanhetessa viisastuu
 uusiutuu ja kaunistuu
 -ja kummasti myös rauhoittuu.
Mutta askel hidastuu
 ja mieli kirkastuu


Sirkka Huurreoksa:
 
Vuodet vierii

Vuodet vierii verkalleen
hiljalleen ja tasaiseen.
Kun on vuosi loppunut
toinen heti kättä antaa.
Lapsuusaika kulta-aika
päivät kuluu huolta vailla
leikkien ja lauleskellen.
Nuoruuden kun aika koittaa
siinä onkin suuri murros,
tunteet silloin myllertävät
kysymystä monen monta
miten suuntaa elämänsä.
Keski-iän kynnyksellä
mieli vähän rauhoittuu
ratkaisut jo monet tehty
suuntana ehyt elämä.
Vanhuus tulee aikanansa
askelkin jo hidastuu
se kummasti myös rauhoittuu.
Elämää kun kauan nähnyt
toivon mukaan viisastuu



Helmi Latva:

Vuodet vierivät

Vuosien saatossa kulkee elämäntie,
 päivä kerrallaan eteenpäin meitä vie.
Lapsuusaika on oloa turvassa toisten.
Äiti pienoistaan hoivaa ja kantaa,
lintusen lailla, huolia vailla
koti suojan antaa,
kunnes omat jalat kantaa.
Sittenpä kouluun oppimaan,
elämän taitoa karttumaan.
Nuoruusvuodet on reipasta menoa,
kavereiden kanssa iloista oloa...
kun elämänneste virtaa.
Keskipäivää kohti jatkuu matka.
Perustetaan perhe, on koti ja lapset.
Heidän tähden uurastaa pitää,
ettei kodista puuttuisi mitään,
ja elonsa turvaisaa oisi.
Vaan se armoton aika
jarrut päälle lykkää,
kiire loppuu, kun terveys pettää.
Lyhenee askel, voimat on vähäiset,
tarvitaan apua lähimmäisen.
Vaan eipä se lopu vuosien kulku,
elämänvirralle ei tule sulku.
Saapuvi ihmispolvi uusi.
Iloineen murheineen taivalta jatkaa,
vuodesta toiseen tuttua matkaa.
Elämä jatkuu, pyörii rattaat,
vuosi kun loppuu, toinen jo jatkaa.



Marjukka Leppänen:

Vuodet vierivät

Vuodet vierivät verkalleen,
oi, armahain, tiedätkö sen?
Hiljalleen ne menevät pois
mutta tulevat takaisin.
Kun on yksi vuosi loppuun mennyt,
toinen heti sydämensä antaa.
Lapsuusaika, elon paras aika,
mutta voi, mikä onkaan nuoruuden taika!
Turkki tuo uuden ajan ja romanssin.
Sitten seuraa keski-ikä,
jota emme pelkää.
Minä olen kuin ikinuori,
sitä ainakin toivon.
Vuosia tulee lisää.
Vanhetessa viisastuu,
mielikin kaunistuu.
Antaa lemmen liekin leimahtaa.
Lempi myös rauhoittuu,
kun löytää sen oikean.
Häneen voi luottaa, se ei katso ikää eikä paikkaa.
Mieli kirkastuu.


Leena Rouvinen:

Vuodet vierivät

Lapsuusvuodet vierivät verkalleen
silloin viime kesäkin tuntui kaukaiselta
ja aika joulusta jouluun ikuiselta.
Nuoruus meni haaveillessa
kaikenlaista kokeillessa
ja omaa tietä hakiessa.
Keski-iässä sitten tapahtuu sellainen taika
että kahta nopeammin kuluu aika
kun vuosi vasta alkanut
onkin kohta loppuun kulunut.
Ja mittaan niiden vuosien
kohdattu on monta, hyvästeltykin
ja useampi lienee jo unohdettukin.
Mutta toiset sentään mielessä säilyvät
hetket yhteiset muistoissa päilyvät.
Ja vaikka saatettu on jo moni rakas läheinen
taakse rajan viimeisen
mukana hekin aina jollain tavalla ovat
ja meitä siellä odottavat
kun kerran loppuvat vuotemme täällä

Ilona Suojama:

Vuodet vierivät


Kun yksi vuosi loppuun kantaa
toinen heti kättä antaa
Lapsuus, tuo kaivattu leikin aika
nuoruudessa kasvun sekä lemmen taika
tullessaan tuo uuden ajan
etsii kodin, oman majan
Kun luulet, nyt elämän kyytiin ehdit
kaatuu seinät, särkyy peilit
Naurut, itkut, kollhut, laulut
kirjoo vuodet näin elämäntaulut
Kai vihdoin vanhetessa viisastuu
levoton sielu jo rauhoittuu
Taakseen katsoo, nauraa suu
elämän arvot kun kirkastuu