Vuodet vierivät

Yhteisruno, joka syntyi tajunnanvirtana muutamassa minuutissa. Eli aiheen keksimme yhdessä ja jokainen jatkoi runoa kun siltä tuntui ja riimi syntyi. Piiriläisten samasta aiheesta itsenä näköiseksi muokkaamat runot alla.



 Vuoden vierivät

Vuodet vierivät verkalleen hiljalleen ja tasaiseen
 juna lähtee pohjoiseen ja tulee takaisin
Kun on yksi vuosi lopuun mennyt
 toinen heti kättä antaa.
 Lapsuusaika, elon paras aika
 mutta voi, mikä onkaan nuoruuden taika!
 Se tuo uuden ajan
 sitten seuraa keski-ikä
 minä en ole kuin ikinuori.
 Vanhetessa viisastuu
 uusiutuu ja kaunistuu
 -ja kummasti myös rauhoittuu.
Mutta askel hidastuu
 ja mieli kirkastuu


Sirkka Huurreoksa:
 
Vuodet vierii

Vuodet vierii verkalleen
hiljalleen ja tasaiseen.
Kun on vuosi loppunut
toinen heti kättä antaa.
Lapsuusaika kulta-aika
päivät kuluu huolta vailla
leikkien ja lauleskellen.
Nuoruuden kun aika koittaa
siinä onkin suuri murros,
tunteet silloin myllertävät
kysymystä monen monta
miten suuntaa elämänsä.
Keski-iän kynnyksellä
mieli vähän rauhoittuu
ratkaisut jo monet tehty
suuntana ehyt elämä.
Vanhuus tulee aikanansa
askelkin jo hidastuu
se kummasti myös rauhoittuu.
Elämää kun kauan nähnyt
toivon mukaan viisastuu



Helmi Latva:

Vuodet vierivät

Vuosien saatossa kulkee elämäntie,
 päivä kerrallaan eteenpäin meitä vie.
Lapsuusaika on oloa turvassa toisten.
Äiti pienoistaan hoivaa ja kantaa,
lintusen lailla, huolia vailla
koti suojan antaa,
kunnes omat jalat kantaa.
Sittenpä kouluun oppimaan,
elämän taitoa karttumaan.
Nuoruusvuodet on reipasta menoa,
kavereiden kanssa iloista oloa...
kun elämänneste virtaa.
Keskipäivää kohti jatkuu matka.
Perustetaan perhe, on koti ja lapset.
Heidän tähden uurastaa pitää,
ettei kodista puuttuisi mitään,
ja elonsa turvaisaa oisi.
Vaan se armoton aika
jarrut päälle lykkää,
kiire loppuu, kun terveys pettää.
Lyhenee askel, voimat on vähäiset,
tarvitaan apua lähimmäisen.
Vaan eipä se lopu vuosien kulku,
elämänvirralle ei tule sulku.
Saapuvi ihmispolvi uusi.
Iloineen murheineen taivalta jatkaa,
vuodesta toiseen tuttua matkaa.
Elämä jatkuu, pyörii rattaat,
vuosi kun loppuu, toinen jo jatkaa.



Marjukka Leppänen:

Vuodet vierivät

Vuodet vierivät verkalleen,
oi, armahain, tiedätkö sen?
Hiljalleen ne menevät pois
mutta tulevat takaisin.
Kun on yksi vuosi loppuun mennyt,
toinen heti sydämensä antaa.
Lapsuusaika, elon paras aika,
mutta voi, mikä onkaan nuoruuden taika!
Turkki tuo uuden ajan ja romanssin.
Sitten seuraa keski-ikä,
jota emme pelkää.
Minä olen kuin ikinuori,
sitä ainakin toivon.
Vuosia tulee lisää.
Vanhetessa viisastuu,
mielikin kaunistuu.
Antaa lemmen liekin leimahtaa.
Lempi myös rauhoittuu,
kun löytää sen oikean.
Häneen voi luottaa, se ei katso ikää eikä paikkaa.
Mieli kirkastuu.


Leena Rouvinen:

Vuodet vierivät

Lapsuusvuodet vierivät verkalleen
silloin viime kesäkin tuntui kaukaiselta
ja aika joulusta jouluun ikuiselta.
Nuoruus meni haaveillessa
kaikenlaista kokeillessa
ja omaa tietä hakiessa.
Keski-iässä sitten tapahtuu sellainen taika
että kahta nopeammin kuluu aika
kun vuosi vasta alkanut
onkin kohta loppuun kulunut.
Ja mittaan niiden vuosien
kohdattu on monta, hyvästeltykin
ja useampi lienee jo unohdettukin.
Mutta toiset sentään mielessä säilyvät
hetket yhteiset muistoissa päilyvät.
Ja vaikka saatettu on jo moni rakas läheinen
taakse rajan viimeisen
mukana hekin aina jollain tavalla ovat
ja meitä siellä odottavat
kun kerran loppuvat vuotemme täällä

Ilona Suojama:

Vuodet vierivät


Kun yksi vuosi loppuun kantaa
toinen heti kättä antaa
Lapsuus, tuo kaivattu leikin aika
nuoruudessa kasvun sekä lemmen taika
tullessaan tuo uuden ajan
etsii kodin, oman majan
Kun luulet, nyt elämän kyytiin ehdit
kaatuu seinät, särkyy peilit
Naurut, itkut, kollhut, laulut
kirjoo vuodet näin elämäntaulut
Kai vihdoin vanhetessa viisastuu
levoton sielu jo rauhoittuu
Taakseen katsoo, nauraa suu
elämän arvot kun kirkastuu