Ohjaavina aiheina olivat:
uusi alku, valo ja vuoden vaihtuessa.
Vuoden vaihtuessa
Vanha vuosi astuu hitain askelin
katsoo taakseen.
Mitä aikaan sain,
teinkö hyvin vai huonosti elin?
Vanhat erheet voi taas unhoittaa
ja toivoa vain uutta parempaa.
Uusi vuosi toivoa on täynnä
ja ajatukset, toiveet tulevaan jo käyvät.
Suurin toive,
että riittäis terveyttä
ja meille kaikille myös mielenvirkeyttä.
Lähimmäistä täytyis auttaa
heikompaansa avittaa.
Tehdä samaa, mitä toivon itsellekin tehtävän.
Täytyy uusi vuosi uusiks panna
vanhalle Aatamille lopputili antaa.
Käydä uuteen vuoteen uusin eväin
jatkaa matkaa mielin kevein
-Kerttu Ronkainen-
Joki
Joki ikuinen vaeltaja
pienestä purosta alkunsa saa:
eteenpäin aina vaeltaa
väliin intoutuu kuohumaan
kalamiehen veneen
apajalle kuljettaa.
Joki on ilon aihe,
joskus surunkin
kun joki vie jonkun mukanaan.
Paljon on joki matkaa tehnyt
ja paljon matkan varrella nähnyt.
Matka jatkuu äärettömyyteen
suureen valtamereen.
-Kerttu Ronkainen-
Talvipäivä
Talvipäivä eessä
taivas valkenee
kuurankiteet puissa
kilvan kimmeltää
sadunhohteen luoden
metsään hiljaiseen.
Taivas yllä kaartuu
hetkeks kirkastuu
juhlatunnun tuopi
mieleen arkiseen.
Niin kovin tuota ihailen
kun ikkunastain katselen
jääkiteen kimallusta
ja puita lumihunnuin.
On pakkanen jo piirrellyt
jääkukat ikkunoihin
vaan alla taivaan talvisen
ei kodittomaa kulkijaa
tuo kauneus lämmitä
kun mieltä riipoo ahdistus
jos yösijaa ei löydykään.
Ei meillä onnenlahjat
käy tasan maailmassa
ei kohtaloaan määrätä
voi kenkään ihminen.
Vaan kodittoman kulkian
sois lämmön löytävän
-Sirkka Huurreoksa-
Lumihiutaleet
Lumihiutaleet valkeat leijuu,
ne kieppuvat, kisailevat,
yläilmojen karkeloihin
pilvet lapsensa kutsuvat.
On aika vaippansa heittää
yli synkän ankean maan,
ja kivet ja pellot peittää,
maa verhota valkeaan.
Lumihahtuvain puhtoinen parvi
alas hiljalleen laskeutuu,
ja jälkeen syksyn harmaan
luonto valoon pukeutuu.
Ja autioit kukat ja pensaat
kun itkevät orpouttaan,
lumikeijut lempeät saapuu
niitä uneen tuudittamaan.
Ne laskevat pehmoisen peiton
kuin äiti lapselleen,
maa uinuu roudan alla
kunnes aurinko herättelee.
-Marjukka Leppänen-
Matkalla
Purteni pieni rannasta lähti
suurin toivein seilaamaan
suuntana sillä kaukainen ranta
joka niin kauniina kangasti
sieltä mä varmaan onneni löydän
helpomman elämän itselleni.
Matkalla oli estettä monta
myrsky kun purttani heilutteli,
onnella selvisin kaikesta tuosta
toiveiden rannan jo edessä näin
sieltä mä aarteita etsin ja hain.
Maa oli vieras ja ihmiset sen
joukossa heidän olin muukalainen.
Iltaisin istuin rannassa siellä
kaipailin sinne mistä purteni lähti.
Kolkko on vieraan taivaan alla
vaikka se kultana kimmeltäis.
Kotoinen ranta on rakkaampi mulle
sinnepä toivoni palata taas.
Raha ei ratkaise arvoja näitä
vieraalle maalle jos orvoksi jää.
Kerranpa vielä purteni pieni
kotoiseen rantaan palata saa.
-Sirkka Huurreoksa-
Vuoden vaihtuessa
Nyt menneestä vuodesta kiittää voi,
siitä kaikesta mitä elämä toi.
On alussa jälleen vuosi nyt uus,
ja edessä uusi mahdollisuus.
Sinä uskothan ystävä tulevaan,
käy kaikista hetkistä kiittämään.
Jos pelottaa tie, sitä rohkeesti käy,
ei tummia pilviä aina näy.
Usko elämään esteitä siirtää voi,
pienetkin asiat iloa toi.
Hymy ystävän, läheisyys ihmisen
voi tehdä meistä onnellisen.
Jää muistot mieleemme elämään,
nyt luottaen alamme vuoden tään.
Mitä se tuo, me kohtaamme sen,
ja voimme olla hetkistä onnellinen.
-Sirkka Huurreoksa-
Loistaa valo vähäinenkin
Jos sytytät kynttilän kirkkaana aurinkoisena päivänä,
eihän sitä huomaa kukaan.
Sytytä kynttilä silloin,
kun yö on musta ja huone pimeä.
Silloin se pieni tuikku valaisee
koko ympäristön.
Eksyksissä kukijakin
nähdessään valon liekin
käy sitä kohti.
Murheellistakin se lohduttaa
iloisella lepatuksellaan.
Yksinäisen ikävään se heijastaa lämpöään.
Se pienen pieni valo
voi antaa ilon pilkahduksen
pimeän keskelle.
-Helmi Latva-
Tammikuu
Jää huurteinen
onhan talvi
ja tammikuu.
Pakkanen paukkuu.
Tammikuu on talvikuu,
kuukausi sitten kuusipuu
on kannettava ulos.
Tuo puu puuttuu,
paljon maisema muuttuu.
Lapset suuttuu,
mielikin apeutuu.
Siitä äiti murehtii
jos lasten tunne muuttuu.
Tammikuu on tänä vuotena räntäinen.
Riemusta tuli vettä.
sitä sataa edelleen.
-Marjukka Leppänen-
Pasmat sekaisin
Lumikola nurkassaan
murjottaapi murheissaan.
On tyttömäksi joutunut,
ei apu enää kelvannut.
Potkuri mieltä osoittain
jalakset käänsi kattoon päin.
Kun ei ole jäätiköitä,
eipä myöskään ole töitä.
Sukse,t sauvat harmissaan
seinää vasten sojottaa.
Kun ei ole vauhdin hurmaa,
sepä mielialan surmaa.
Patruuna herra Pakkanen
teki meille tempun sen.
Ulkomaille sijoittaa,
siellä lumi tupruttaa.
Mitähän jos kostetaan,
jos joskus työhön kutsutaan,
ei olla kuulevinaankaan,
pysytään vaan paikallaan.
-Helmi Latva-
Elämän matkamies
Kulki lapsi elon tiellä,
paistoi päivä, ,
tuoksui tuuli,
linnunlaulun äänen kuuli.
Perho leijui ilman alla,
ilo liikkui kaikkialla.
Tuulenvire kuiskaeli:
Lapsi laula, hyppää, juokse,
kohta saavut vaaran luokse,
siellä polkus mutkaisempi,
askeleesi painavampi.
Tuli vastaan kaksi tietä,
eipä tiedä, minne mennä.
Neuvo lintu, sinne lennä,
mikä tie ois oikeampi,
matkan kulku rattoisamampi.
Kulki nuoruus tietä tovin,
vihurit ja viimat yllä.
Eipä hätää, voimaa kyllä
läpi esteiden on jatkaa,
tuulen tuivertamaa matkaa.
Saapui suru rinnallensa,
elon huoli raastoi rintaa.
Vaeltaja vaivain hintaa mietti,
miksi tielle tälle,
vaikealle, pimeälle.
Kulki tietään kivikkoista,
honka haastoi:
jatka, jatka, onhan vasta puolimatka,
paistaa joskus aurinkoinen,
helpompi lie päivä toinen.
Tähti vilkkuu taivahalta:
katso tänne matkamiesi,
mitä pimeämpi tiesi,
valon näet kirkkaampana,
polkus yllä ohjaajana.
Ylitetty puolimatka.
Päivä iltaan mennä alkaa,
väsymyskin painaa jalkaa,
askelkin on hiljaisempi,
mutta mieli seesteisempi.
Matkanpää jo häämöttääpi,
saapuu viherjäiseen lehtoon.
Tullut aika elon ehtoon.
Lepäileepi puiden alla,
hiljaisuutta kaikkialla.
-Helmi Latva-
YHTEISRUNO:
Tammikuun valo
Muistihan se aurinko kurkistaa
tammikuun taivahalta
vaikka se kauan nukkuikin
syksyisten pilvien alla
Siniseltä näyttää sää
kun aurinko kaukana häämöttää
hanki hohtaa hopeaa
puut huurteessa kimaltaa
Lumen riemuista kaikki nauttia saa
pienet sekä suuret
Sukset, kelkat varastosta
riemuin ulos kiiruhtaa
suksi kauas kiidättää
iloiten lapset temmeltää
Nopeasti kevät hangelta vierähtää
kun saapuessaan hiljaa hengähtää
Talvi ei mene tavoitta
eikä aurinko paistamatta
uusi alku, valo ja vuoden vaihtuessa.
Vuoden vaihtuessa
Vanha vuosi astuu hitain askelin
katsoo taakseen.
Mitä aikaan sain,
teinkö hyvin vai huonosti elin?
Vanhat erheet voi taas unhoittaa
ja toivoa vain uutta parempaa.
Uusi vuosi toivoa on täynnä
ja ajatukset, toiveet tulevaan jo käyvät.
Suurin toive,
että riittäis terveyttä
ja meille kaikille myös mielenvirkeyttä.
Lähimmäistä täytyis auttaa
heikompaansa avittaa.
Tehdä samaa, mitä toivon itsellekin tehtävän.
Täytyy uusi vuosi uusiks panna
vanhalle Aatamille lopputili antaa.
Käydä uuteen vuoteen uusin eväin
jatkaa matkaa mielin kevein
-Kerttu Ronkainen-
Joki
Joki ikuinen vaeltaja
pienestä purosta alkunsa saa:
eteenpäin aina vaeltaa
väliin intoutuu kuohumaan
kalamiehen veneen
apajalle kuljettaa.
Joki on ilon aihe,
joskus surunkin
kun joki vie jonkun mukanaan.
Paljon on joki matkaa tehnyt
ja paljon matkan varrella nähnyt.
Matka jatkuu äärettömyyteen
suureen valtamereen.
-Kerttu Ronkainen-
Talvipäivä
Talvipäivä eessä
taivas valkenee
kuurankiteet puissa
kilvan kimmeltää
sadunhohteen luoden
metsään hiljaiseen.
Taivas yllä kaartuu
hetkeks kirkastuu
juhlatunnun tuopi
mieleen arkiseen.
Niin kovin tuota ihailen
kun ikkunastain katselen
jääkiteen kimallusta
ja puita lumihunnuin.
On pakkanen jo piirrellyt
jääkukat ikkunoihin
vaan alla taivaan talvisen
ei kodittomaa kulkijaa
tuo kauneus lämmitä
kun mieltä riipoo ahdistus
jos yösijaa ei löydykään.
Ei meillä onnenlahjat
käy tasan maailmassa
ei kohtaloaan määrätä
voi kenkään ihminen.
Vaan kodittoman kulkian
sois lämmön löytävän
-Sirkka Huurreoksa-
Lumihiutaleet
Lumihiutaleet valkeat leijuu,
ne kieppuvat, kisailevat,
yläilmojen karkeloihin
pilvet lapsensa kutsuvat.
On aika vaippansa heittää
yli synkän ankean maan,
ja kivet ja pellot peittää,
maa verhota valkeaan.
Lumihahtuvain puhtoinen parvi
alas hiljalleen laskeutuu,
ja jälkeen syksyn harmaan
luonto valoon pukeutuu.
Ja autioit kukat ja pensaat
kun itkevät orpouttaan,
lumikeijut lempeät saapuu
niitä uneen tuudittamaan.
Ne laskevat pehmoisen peiton
kuin äiti lapselleen,
maa uinuu roudan alla
kunnes aurinko herättelee.
-Marjukka Leppänen-
Matkalla
Purteni pieni rannasta lähti
suurin toivein seilaamaan
suuntana sillä kaukainen ranta
joka niin kauniina kangasti
sieltä mä varmaan onneni löydän
helpomman elämän itselleni.
Matkalla oli estettä monta
myrsky kun purttani heilutteli,
onnella selvisin kaikesta tuosta
toiveiden rannan jo edessä näin
sieltä mä aarteita etsin ja hain.
Maa oli vieras ja ihmiset sen
joukossa heidän olin muukalainen.
Iltaisin istuin rannassa siellä
kaipailin sinne mistä purteni lähti.
Kolkko on vieraan taivaan alla
vaikka se kultana kimmeltäis.
Kotoinen ranta on rakkaampi mulle
sinnepä toivoni palata taas.
Raha ei ratkaise arvoja näitä
vieraalle maalle jos orvoksi jää.
Kerranpa vielä purteni pieni
kotoiseen rantaan palata saa.
-Sirkka Huurreoksa-
Vuoden vaihtuessa
Nyt menneestä vuodesta kiittää voi,
siitä kaikesta mitä elämä toi.
On alussa jälleen vuosi nyt uus,
ja edessä uusi mahdollisuus.
Sinä uskothan ystävä tulevaan,
käy kaikista hetkistä kiittämään.
Jos pelottaa tie, sitä rohkeesti käy,
ei tummia pilviä aina näy.
Usko elämään esteitä siirtää voi,
pienetkin asiat iloa toi.
Hymy ystävän, läheisyys ihmisen
voi tehdä meistä onnellisen.
Jää muistot mieleemme elämään,
nyt luottaen alamme vuoden tään.
Mitä se tuo, me kohtaamme sen,
ja voimme olla hetkistä onnellinen.
-Sirkka Huurreoksa-
Loistaa valo vähäinenkin
Jos sytytät kynttilän kirkkaana aurinkoisena päivänä,
eihän sitä huomaa kukaan.
Sytytä kynttilä silloin,
kun yö on musta ja huone pimeä.
Silloin se pieni tuikku valaisee
koko ympäristön.
Eksyksissä kukijakin
nähdessään valon liekin
käy sitä kohti.
Murheellistakin se lohduttaa
iloisella lepatuksellaan.
Yksinäisen ikävään se heijastaa lämpöään.
Se pienen pieni valo
voi antaa ilon pilkahduksen
pimeän keskelle.
-Helmi Latva-
Tammikuu
Jää huurteinen
onhan talvi
ja tammikuu.
Pakkanen paukkuu.
Tammikuu on talvikuu,
kuukausi sitten kuusipuu
on kannettava ulos.
Tuo puu puuttuu,
paljon maisema muuttuu.
Lapset suuttuu,
mielikin apeutuu.
Siitä äiti murehtii
jos lasten tunne muuttuu.
Tammikuu on tänä vuotena räntäinen.
Riemusta tuli vettä.
sitä sataa edelleen.
-Marjukka Leppänen-
Pasmat sekaisin
Lumikola nurkassaan
murjottaapi murheissaan.
On tyttömäksi joutunut,
ei apu enää kelvannut.
Potkuri mieltä osoittain
jalakset käänsi kattoon päin.
Kun ei ole jäätiköitä,
eipä myöskään ole töitä.
Sukse,t sauvat harmissaan
seinää vasten sojottaa.
Kun ei ole vauhdin hurmaa,
sepä mielialan surmaa.
Patruuna herra Pakkanen
teki meille tempun sen.
Ulkomaille sijoittaa,
siellä lumi tupruttaa.
Mitähän jos kostetaan,
jos joskus työhön kutsutaan,
ei olla kuulevinaankaan,
pysytään vaan paikallaan.
-Helmi Latva-
Elämän matkamies
Kulki lapsi elon tiellä,
paistoi päivä, ,
tuoksui tuuli,
linnunlaulun äänen kuuli.
Perho leijui ilman alla,
ilo liikkui kaikkialla.
Tuulenvire kuiskaeli:
Lapsi laula, hyppää, juokse,
kohta saavut vaaran luokse,
siellä polkus mutkaisempi,
askeleesi painavampi.
Tuli vastaan kaksi tietä,
eipä tiedä, minne mennä.
Neuvo lintu, sinne lennä,
mikä tie ois oikeampi,
matkan kulku rattoisamampi.
Kulki nuoruus tietä tovin,
vihurit ja viimat yllä.
Eipä hätää, voimaa kyllä
läpi esteiden on jatkaa,
tuulen tuivertamaa matkaa.
Saapui suru rinnallensa,
elon huoli raastoi rintaa.
Vaeltaja vaivain hintaa mietti,
miksi tielle tälle,
vaikealle, pimeälle.
Kulki tietään kivikkoista,
honka haastoi:
jatka, jatka, onhan vasta puolimatka,
paistaa joskus aurinkoinen,
helpompi lie päivä toinen.
Tähti vilkkuu taivahalta:
katso tänne matkamiesi,
mitä pimeämpi tiesi,
valon näet kirkkaampana,
polkus yllä ohjaajana.
Ylitetty puolimatka.
Päivä iltaan mennä alkaa,
väsymyskin painaa jalkaa,
askelkin on hiljaisempi,
mutta mieli seesteisempi.
Matkanpää jo häämöttääpi,
saapuu viherjäiseen lehtoon.
Tullut aika elon ehtoon.
Lepäileepi puiden alla,
hiljaisuutta kaikkialla.
-Helmi Latva-
YHTEISRUNO:
Tammikuun valo
Muistihan se aurinko kurkistaa
tammikuun taivahalta
vaikka se kauan nukkuikin
syksyisten pilvien alla
Siniseltä näyttää sää
kun aurinko kaukana häämöttää
hanki hohtaa hopeaa
puut huurteessa kimaltaa
Lumen riemuista kaikki nauttia saa
pienet sekä suuret
Sukset, kelkat varastosta
riemuin ulos kiiruhtaa
suksi kauas kiidättää
iloiten lapset temmeltää
Nopeasti kevät hangelta vierähtää
kun saapuessaan hiljaa hengähtää
Talvi ei mene tavoitta
eikä aurinko paistamatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti