Helmikuun tapaamisessa luimme ja kuulimme runoja ystävyydestä, rakkaudesta, tulevista
vaaleista. Kuuntelimme Marita Taavitsaisen Ohdakkeet, joka kirvoitti
niin pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun että aika meinasi loppua
kesken.
Maaliskuun tapaamisessa surimme poisnukkunutta jäsentämme. Naistenpäivän läheisyydessä jaoin ihanille runottarille ruusut ja kirjoitimme niistä myös tekstejä. Pohdiskelimme suomenkielen kauneutta ja mielikuvien rikkautta kun kävimme erilaisia sanoja läpi (esim: narina, aurinko, liplatus, lempeä, Luoja, jäätävä, heleä, rakkaus).
Tilhen lento
Pihlajan niin purppuraisen tilhiparvi edessään se näki
punamarjat pihlajan ne suihinsa jo popsi.
Eipä tienneet tilhi raukat mikä vaara piili,
kohtuudella syötynä oisi olo ollut fiini.
kupu täyteen ahmittiin ja kekkulissa oltiin,
lennettiin vain sinne tänne, suuntavaisto petti,
pian yksi joukosta kiviseinään lensi.
Siihen päättyi tilhin retki, auttanut ei mikään.
Oisko tästä opetusta ihmisille meille
alkon tuotteet kohtuudella lääkkeenä ois ekstraa
jos ei vain sorruttaisi tilhin lailla ahneheksi
kupu täyteen aina
Sirkka Huurreoksa
Mitä tuokaan tuleva
Takana eletty elämä
koettuna monet vaiheet,
nyt on aikaa ajatella
muistella menneitäkin
seurata maailman menoa
ajan kanssa aprikoida.
Mitä tuokaan tuleva
vuodet vinhaan vierähtävi
vanhuus tulee jokaiselle
vaikka kuinka estelisi.
Hyvä on silti kokea
tääkin vanhuus vaiheinensa.
Itse purren ohjailemme
suunnan oman ottamamme
vaan Luojapa perän pitäjä
käänteleepi kulkuamme
emmehän aina tajua
mikä meille on parasta.
ohjailemme omin avuin
kuulematta kysymättä
mikä on tarkoitus elämän.
Väännämme ihan väkisin
suuntaan omaan ottamaamme.
Sirkka Huurreoksa
Kolme enkeliä
Tässä kolme enkeliä
laulaa sulosäveliä
joilla he tahtovat toivottaa
hyvää tahtoa, rauhaa, rakkautta
sekä sydämen viisautta
niin että ystäviä voisimme olla
asiat ratkaista sovinnolla
ja elämässä enemmän iloa onnea ois
viha ja pelko väistyisi pois
lapsetkin iloiten laulaa vois
Leena Rouvinen
Talven katedraali
Koivujen huurteiset oksat
holveina kaartuu yli hohtavien hankien
Lumiset kuuset seisovat hiljaa
kuin patsaat pyhimysten ja enkelten
kaiken yllä kuin kupolina kaareutuva taivas sininen
ja puiden lomasta freskona avautuu maisema talvinen
se on talven katedraali
Luoja itse sen rakensi
ihmisille iloksi, lapsille lahjaksi
luomakuntansa parhaaksi,
levon ja rauhan tilaksi
Leena Rouvinen
Jääpuikko
Jääpuikko kristallinkirkas
alas katselet korkeuksistas,
mikä mahtaakaan olla virkas,
kun ylpeilet loistossas.
Annas olla kun aurinko ehtii
käsin lämpimin koskettamaan,
jäinen sydämes kyynelehtii
maahan tipahdat sulamaan.
Se ylpeä jääpuikkorukka
niin korkealta putoaa,
vaan nöyrä matala kukka
paikallensa vain uinahtaa.
Helmi Latva
Luonto vaihtaa väriänsä
Itki hanki murheissansa
valui kyneleet noroina,
kun puhtoinen pukunsa,
vaattehensa valkeainen
muuttui mustan kirjavaksi,
talven tahrain peittämäksi.
Kevättuuli kuiskaeli,
itke vain ihana talvi,
anna kyynelten lorua,
purosina pulputella
viedä tahrat mennessänsä
maatumahan mullan alle.
Sellainen on luonnon laki.
Hanki meni menojansa,
aurinkoisen aika koitti,
antoi vaattehen vihreän,
kukkasilla koristellun.
Kesän lämpö, talven viima,
vuodenaikain vaihtelussa.
Niin myös ihmisen elossa.
Ilon aika, itkun aika.
Helmi Latva
Maaliskuun tapaamisessa surimme poisnukkunutta jäsentämme. Naistenpäivän läheisyydessä jaoin ihanille runottarille ruusut ja kirjoitimme niistä myös tekstejä. Pohdiskelimme suomenkielen kauneutta ja mielikuvien rikkautta kun kävimme erilaisia sanoja läpi (esim: narina, aurinko, liplatus, lempeä, Luoja, jäätävä, heleä, rakkaus).
Tilhen lento
Pihlajan niin purppuraisen tilhiparvi edessään se näki
punamarjat pihlajan ne suihinsa jo popsi.
Eipä tienneet tilhi raukat mikä vaara piili,
kohtuudella syötynä oisi olo ollut fiini.
kupu täyteen ahmittiin ja kekkulissa oltiin,
lennettiin vain sinne tänne, suuntavaisto petti,
pian yksi joukosta kiviseinään lensi.
Siihen päättyi tilhin retki, auttanut ei mikään.
Oisko tästä opetusta ihmisille meille
alkon tuotteet kohtuudella lääkkeenä ois ekstraa
jos ei vain sorruttaisi tilhin lailla ahneheksi
kupu täyteen aina
Sirkka Huurreoksa
Mitä tuokaan tuleva
Takana eletty elämä
koettuna monet vaiheet,
nyt on aikaa ajatella
muistella menneitäkin
seurata maailman menoa
ajan kanssa aprikoida.
Mitä tuokaan tuleva
vuodet vinhaan vierähtävi
vanhuus tulee jokaiselle
vaikka kuinka estelisi.
Hyvä on silti kokea
tääkin vanhuus vaiheinensa.
Itse purren ohjailemme
suunnan oman ottamamme
vaan Luojapa perän pitäjä
käänteleepi kulkuamme
emmehän aina tajua
mikä meille on parasta.
ohjailemme omin avuin
kuulematta kysymättä
mikä on tarkoitus elämän.
Väännämme ihan väkisin
suuntaan omaan ottamaamme.
Sirkka Huurreoksa
Kolme enkeliä
Tässä kolme enkeliä
laulaa sulosäveliä
joilla he tahtovat toivottaa
hyvää tahtoa, rauhaa, rakkautta
sekä sydämen viisautta
niin että ystäviä voisimme olla
asiat ratkaista sovinnolla
ja elämässä enemmän iloa onnea ois
viha ja pelko väistyisi pois
lapsetkin iloiten laulaa vois
Leena Rouvinen
Talven katedraali
Koivujen huurteiset oksat
holveina kaartuu yli hohtavien hankien
Lumiset kuuset seisovat hiljaa
kuin patsaat pyhimysten ja enkelten
kaiken yllä kuin kupolina kaareutuva taivas sininen
ja puiden lomasta freskona avautuu maisema talvinen
se on talven katedraali
Luoja itse sen rakensi
ihmisille iloksi, lapsille lahjaksi
luomakuntansa parhaaksi,
levon ja rauhan tilaksi
Leena Rouvinen
Jääpuikko
Jääpuikko kristallinkirkas
alas katselet korkeuksistas,
mikä mahtaakaan olla virkas,
kun ylpeilet loistossas.
Annas olla kun aurinko ehtii
käsin lämpimin koskettamaan,
jäinen sydämes kyynelehtii
maahan tipahdat sulamaan.
Se ylpeä jääpuikkorukka
niin korkealta putoaa,
vaan nöyrä matala kukka
paikallensa vain uinahtaa.
Helmi Latva
Luonto vaihtaa väriänsä
Itki hanki murheissansa
valui kyneleet noroina,
kun puhtoinen pukunsa,
vaattehensa valkeainen
muuttui mustan kirjavaksi,
talven tahrain peittämäksi.
Kevättuuli kuiskaeli,
itke vain ihana talvi,
anna kyynelten lorua,
purosina pulputella
viedä tahrat mennessänsä
maatumahan mullan alle.
Sellainen on luonnon laki.
Hanki meni menojansa,
aurinkoisen aika koitti,
antoi vaattehen vihreän,
kukkasilla koristellun.
Kesän lämpö, talven viima,
vuodenaikain vaihtelussa.
Niin myös ihmisen elossa.
Ilon aika, itkun aika.
Helmi Latva
