Helmikuun tapaamisessa luimme ja kuulimme runoja ystävyydestä, rakkaudesta, tulevista
vaaleista. Kuuntelimme Marita Taavitsaisen Ohdakkeet, joka kirvoitti
niin pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun että aika meinasi loppua
kesken.
Maaliskuun tapaamisessa surimme poisnukkunutta jäsentämme. Naistenpäivän läheisyydessä jaoin ihanille runottarille ruusut ja kirjoitimme niistä myös tekstejä. Pohdiskelimme suomenkielen kauneutta ja mielikuvien rikkautta kun kävimme erilaisia sanoja läpi (esim: narina, aurinko, liplatus, lempeä, Luoja, jäätävä, heleä, rakkaus).
Tilhen lento
Pihlajan niin purppuraisen tilhiparvi edessään se näki
punamarjat pihlajan ne suihinsa jo popsi.
Eipä tienneet tilhi raukat mikä vaara piili,
kohtuudella syötynä oisi olo ollut fiini.
kupu täyteen ahmittiin ja kekkulissa oltiin,
lennettiin vain sinne tänne, suuntavaisto petti,
pian yksi joukosta kiviseinään lensi.
Siihen päättyi tilhin retki, auttanut ei mikään.
Oisko tästä opetusta ihmisille meille
alkon tuotteet kohtuudella lääkkeenä ois ekstraa
jos ei vain sorruttaisi tilhin lailla ahneheksi
kupu täyteen aina
Sirkka Huurreoksa
Mitä tuokaan tuleva
Takana eletty elämä
koettuna monet vaiheet,
nyt on aikaa ajatella
muistella menneitäkin
seurata maailman menoa
ajan kanssa aprikoida.
Mitä tuokaan tuleva
vuodet vinhaan vierähtävi
vanhuus tulee jokaiselle
vaikka kuinka estelisi.
Hyvä on silti kokea
tääkin vanhuus vaiheinensa.
Itse purren ohjailemme
suunnan oman ottamamme
vaan Luojapa perän pitäjä
käänteleepi kulkuamme
emmehän aina tajua
mikä meille on parasta.
ohjailemme omin avuin
kuulematta kysymättä
mikä on tarkoitus elämän.
Väännämme ihan väkisin
suuntaan omaan ottamaamme.
Sirkka Huurreoksa
Kolme enkeliä
Tässä kolme enkeliä
laulaa sulosäveliä
joilla he tahtovat toivottaa
hyvää tahtoa, rauhaa, rakkautta
sekä sydämen viisautta
niin että ystäviä voisimme olla
asiat ratkaista sovinnolla
ja elämässä enemmän iloa onnea ois
viha ja pelko väistyisi pois
lapsetkin iloiten laulaa vois
Leena Rouvinen
Talven katedraali
Koivujen huurteiset oksat
holveina kaartuu yli hohtavien hankien
Lumiset kuuset seisovat hiljaa
kuin patsaat pyhimysten ja enkelten
kaiken yllä kuin kupolina kaareutuva taivas sininen
ja puiden lomasta freskona avautuu maisema talvinen
se on talven katedraali
Luoja itse sen rakensi
ihmisille iloksi, lapsille lahjaksi
luomakuntansa parhaaksi,
levon ja rauhan tilaksi
Leena Rouvinen
Jääpuikko
Jääpuikko kristallinkirkas
alas katselet korkeuksistas,
mikä mahtaakaan olla virkas,
kun ylpeilet loistossas.
Annas olla kun aurinko ehtii
käsin lämpimin koskettamaan,
jäinen sydämes kyynelehtii
maahan tipahdat sulamaan.
Se ylpeä jääpuikkorukka
niin korkealta putoaa,
vaan nöyrä matala kukka
paikallensa vain uinahtaa.
Helmi Latva
Luonto vaihtaa väriänsä
Itki hanki murheissansa
valui kyneleet noroina,
kun puhtoinen pukunsa,
vaattehensa valkeainen
muuttui mustan kirjavaksi,
talven tahrain peittämäksi.
Kevättuuli kuiskaeli,
itke vain ihana talvi,
anna kyynelten lorua,
purosina pulputella
viedä tahrat mennessänsä
maatumahan mullan alle.
Sellainen on luonnon laki.
Hanki meni menojansa,
aurinkoisen aika koitti,
antoi vaattehen vihreän,
kukkasilla koristellun.
Kesän lämpö, talven viima,
vuodenaikain vaihtelussa.
Niin myös ihmisen elossa.
Ilon aika, itkun aika.
Helmi Latva
Maaliskuun tapaamisessa surimme poisnukkunutta jäsentämme. Naistenpäivän läheisyydessä jaoin ihanille runottarille ruusut ja kirjoitimme niistä myös tekstejä. Pohdiskelimme suomenkielen kauneutta ja mielikuvien rikkautta kun kävimme erilaisia sanoja läpi (esim: narina, aurinko, liplatus, lempeä, Luoja, jäätävä, heleä, rakkaus).
Tilhen lento
Pihlajan niin purppuraisen tilhiparvi edessään se näki
punamarjat pihlajan ne suihinsa jo popsi.
Eipä tienneet tilhi raukat mikä vaara piili,
kohtuudella syötynä oisi olo ollut fiini.
kupu täyteen ahmittiin ja kekkulissa oltiin,
lennettiin vain sinne tänne, suuntavaisto petti,
pian yksi joukosta kiviseinään lensi.
Siihen päättyi tilhin retki, auttanut ei mikään.
Oisko tästä opetusta ihmisille meille
alkon tuotteet kohtuudella lääkkeenä ois ekstraa
jos ei vain sorruttaisi tilhin lailla ahneheksi
kupu täyteen aina
Sirkka Huurreoksa
Mitä tuokaan tuleva
Takana eletty elämä
koettuna monet vaiheet,
nyt on aikaa ajatella
muistella menneitäkin
seurata maailman menoa
ajan kanssa aprikoida.
Mitä tuokaan tuleva
vuodet vinhaan vierähtävi
vanhuus tulee jokaiselle
vaikka kuinka estelisi.
Hyvä on silti kokea
tääkin vanhuus vaiheinensa.
Itse purren ohjailemme
suunnan oman ottamamme
vaan Luojapa perän pitäjä
käänteleepi kulkuamme
emmehän aina tajua
mikä meille on parasta.
ohjailemme omin avuin
kuulematta kysymättä
mikä on tarkoitus elämän.
Väännämme ihan väkisin
suuntaan omaan ottamaamme.
Sirkka Huurreoksa
Kolme enkeliä
Tässä kolme enkeliä
laulaa sulosäveliä
joilla he tahtovat toivottaa
hyvää tahtoa, rauhaa, rakkautta
sekä sydämen viisautta
niin että ystäviä voisimme olla
asiat ratkaista sovinnolla
ja elämässä enemmän iloa onnea ois
viha ja pelko väistyisi pois
lapsetkin iloiten laulaa vois
Leena Rouvinen
Talven katedraali
Koivujen huurteiset oksat
holveina kaartuu yli hohtavien hankien
Lumiset kuuset seisovat hiljaa
kuin patsaat pyhimysten ja enkelten
kaiken yllä kuin kupolina kaareutuva taivas sininen
ja puiden lomasta freskona avautuu maisema talvinen
se on talven katedraali
Luoja itse sen rakensi
ihmisille iloksi, lapsille lahjaksi
luomakuntansa parhaaksi,
levon ja rauhan tilaksi
Leena Rouvinen
Jääpuikko
Jääpuikko kristallinkirkas
alas katselet korkeuksistas,
mikä mahtaakaan olla virkas,
kun ylpeilet loistossas.
Annas olla kun aurinko ehtii
käsin lämpimin koskettamaan,
jäinen sydämes kyynelehtii
maahan tipahdat sulamaan.
Se ylpeä jääpuikkorukka
niin korkealta putoaa,
vaan nöyrä matala kukka
paikallensa vain uinahtaa.
Helmi Latva
Luonto vaihtaa väriänsä
Itki hanki murheissansa
valui kyneleet noroina,
kun puhtoinen pukunsa,
vaattehensa valkeainen
muuttui mustan kirjavaksi,
talven tahrain peittämäksi.
Kevättuuli kuiskaeli,
itke vain ihana talvi,
anna kyynelten lorua,
purosina pulputella
viedä tahrat mennessänsä
maatumahan mullan alle.
Sellainen on luonnon laki.
Hanki meni menojansa,
aurinkoisen aika koitti,
antoi vaattehen vihreän,
kukkasilla koristellun.
Kesän lämpö, talven viima,
vuodenaikain vaihtelussa.
Niin myös ihmisen elossa.
Ilon aika, itkun aika.
Helmi Latva
OLLA NUORI
VastaaPoistaMINUATA TUNTUU
ETTÄ OLEN NUORI
VAIKKA TUNTUU
ETTÄ MINUNT HYVÄKYTTÄÄ
TOITEN NUORETEN
TAPAHUMIIN JA SIITÄ OLEN HYVILLÄNI
TUNTUU ETTÄ OLEN ONNELINEN
KUN MINUT OTETTU
MUKAAN JA HUOMIOON
KAIKKESSA MUKAAN SE ON HYVÄÄ
TNTUU ETTÄ OLEN NUORI JÄLEENI
SE TUTNTUU RASKAATALTA
KUN PITÄÄ NÄYYTTÄÄ NUORETA
NÄKIN VANHA JA OLLA NUOREN PARISSA
SILLON TUNNE OLONI NUOREMMAKSI
NUORUUS ON VAIKEAA
MUTTA SE ON RAKKAUDEN AIKAA
JA SILLOIN INHIMO TULE
MEILEEN JA SEMMOISET
TULEE PÄLIMÄSEKSI
MUTTA SE PARANEE
KUN IKÄÄ TULEE LISÄÄ
JA YSTÄVÄ RIIPPUU
MUTTA MITEN HE SUHTATUVAT IKÄÄNI
MUUTEN TUNNE ETTEI SE YHTÄÄN HAITTAA
KADUN MISSÄ VIEN
PAHAAN NUORUTI
MUTTA OLIHAN MULLA
ONNELINEN LAPSUU
JA SE VOI KOVTA
SEN MIKÄ NUOUDESSA MENETI
MUTTA NYT NE OVAT VAAAN MUISTISANI
OLEN KYLLÄ KATKERA
KUN MENETIN PARHAAN
NUORUUEN SITEN ETTEN OLISI
MENEÄNYT NIIN KUIN SE MENI
MUTTA NYT SE ON IOHI.
Ihania tunoja teillä. Tervetuloa tutustumaan minun blogiin osoitteessa http://akkapentu.blogspot.fi/
VastaaPoista