Sää oli todella kurja mutta mieli valoisa kaikilla paikalle päässeillä.
Katselimme paria taulua, josta kirjoitimme runot. Niitä työstämme seuraavaan kertaan.
Tällä kertaa ohjaavina teemoina olivat syyspäivän tasaus, YK:n päivä ja "Aleksis Kiven hengessä".
Syksy soi
Syksy soi tuimassa tuulessa
ja viluisen viiman vinkunassa
Syksy soi sateen ropinassa
ja värikkäiden lehtien kahinassa
ja kurkiauran huutelussa.
Se soi jäisen riitteen ritinässä
ja lätäköiden lätinässä
Syksy soi sadonkorjuulle
ja alkutahteja kaikelle uudelle
se soi jäähyväisiä menneelle suvelle
ja tervehdystä talvelle tulevalle
-Leena Rouvinen-
Aleksis Kiveä muistellessa
Kauan on nukkunut nurmen alla
sanantaitaja, laulujen laatija.
Lyhyt oli elämä vaeltajalla,
vaan henki elää yhäti vielä.
Seitsemää velljestä kirjojen sivuilla,
Nummisuutarit teatterin lavoilla.
Synkkä on ollut elämän tie,
Taitajan taival ei ruusuinen lie.
Vaan runoissa viestii elämän kauneus,
ihanuus luonnon, äidin rakkaus
ja ylistys oman synnyinmaamme.
Arpa langennut Suomelle on
omistaa taitaja unohtumaton.
Henkesi elää, Aleksis Kivi
muistoissa Suomen kansan.
-Helmi Latva-
Luonnon kiertokulku
Sumu järven ylle laskeutuu,
ikävissään huokaa rannan puu,
viherjäinen koivu kellastuu,
kukka nuokkuu, lepoon valmistuu.
Muuttolintuin parvi liitelee,
lämpimämpiin maihin kiitelee.
Lyhyt kesä on ja kauneus sen,
vaihtuessa vuodenaikojen.
Vaan ikuinen ei ole syksykään,
kunhan päästään yli talven sään,
aurinko taas antaa säteitään,
maahan routaiseen luo lämpöään.
-Helmi Latva-
Syksy
Siinä se seisoo pellon mustalla kynnöksellä,
takkutukka, hartiat kyyryssä
vettä tippuvin silmin.
Joskus se riehaantuu, viuhtoo ja raivoaa,
puhaltelee puut paljaiksi,
järven laineet vaahtopäiksi.
Eikä se periksi anna
ennen kuin on saanut
kesän kukkeuden tuhotuksi.
Vasta lempeät lumihiutaleet
rauhoittavat sen pitkään lepoon.
-Helmi Latva-
Lapsi ja enkeli
Maailman teitä kulkiessaan
minnekkä lapsi joutuisikaan
jos ei vierellä kulkisi
turvana taivaan enkeli.
Enkelin siipien suojassa
lepo on lapsella rauhaisa,
uneksii hän kauniista maasta
missä ei murhe mieltä raasta.
Enkeleitä on paljon siellä
kevyt on kulkea taivaan tiellä
on vain iloa, kauneutta
hyvyyttä ja rakkautta.
Jos jokaisena päivänään
sais enkeli kulkea vierellään,
uni se todeksi muuttua voisi,
parhaimman osan hän valinnut oisi.
-Helmi Latva-
Syysmietteitä
Hiljaa, aivan huomaamatta, ajanratas pyörii
Taakse jäivät kesäpäivät, syksy hiljaa hiipii.
Kaihosana tuulen laulu ilmassa jo kiirii.
Illan varjon tummetessa yöhyt levon antaa,
unenmaille huolta vailla uuteen aamuun kantaa.
Elää saimme kauniin kesän, siitä kiitoksemme.
Jospa vielä ihmiskunnan, rauhantahto voittais,
sovunkättä kansat löisi, sodat kaikki kaikkoaisi,
silloin koko maailmalle ilon aika koittais.
Ajanratas pyörii vaan, ei se kerro tulevaa.
-Sirkka Huurreoksa-
Syys!
Lyhenee jo päivän valo
taakse jäävät kesän ilot.
Soittaa syksy säveleitä
kaihoisasti kanneltaan.
Lintuparvet taivahalle
kokoontuvat lähtemään
kaukomaille lämpimään.
Kevät uuden toivon tuopi
myöskin linnut kaukomailta.
Vuodenajat vaihteluineen
sisällön tuo elämään.
Vaikka täällä lunta jäätä
ei se meitä pakoon häädä.
Onnekkaita olla saamme
Suomi kun on kotimaamme
-Sirkka Huurreoksa-
Syksy
Sade ruutuun lyö, on syksyn yö,
yön varjot tummina kohtaat.
Ikävän tuntu, kuin harmaa huntu
kujilla kulkee, syliinsä sulkee.
Yön valvotut tunnit mieliä painaa, on elämä lainaa.
Sarastus aamun toivoa antain,
kirkkautta kohti mi taivaalta hohti.
Pois hämärän häivä, on uusi päivä
yön pimeät hetket, pois mielestä jäävät.
-Sirkka Huurreoksa-
Syksy saapuu
Minne kadonnut on kesän valo
marraskuu vain vettä vihmoo
ja päivät, harmaat, synkät, ilottomat.
Vaan kun pakkasherra ilmestyy
luo valon paiviin ja maahan ensilumen.
Pakkasilloin tähdet tuikkii taivahalla
ja kuutamolla kuiskii rakastuneet lemmenvalojaan.
Maailma on taas puhtaan valkoinen,
marraskuu on joulun aatokuu
ja ajatukset jouluun siivittää.
Saisi ihmiskunta rauhaa rakentaa
ja seimenlapsen sydämeensä omistaa.
-Kerttu Ronkainen-
Syysmietteitä
Koivu kysyy kaveriltaan
onko nyt jo syksy?
Aurinko niin lämpimästi
kylkeeni kun paistaa,
täytyykö tää viherpuku
keltaiseksi vaihtaa,
tuuli senkin repii päältäin,
jään alastomaksi aivan.
Koivu kuusta kateellisna
katsoo tummin katsein,
hällä vihree verkapuku
yllänsä on aina.
Kuusi katsoo kaihoten
taas tuo koivu asun vaihtaa,
vihreästä keltaiseen
ja taasen siitä valkoiseen
ihan juhlapukuun.
Ihaillaan vain toisiamme
ilman kademieltä,
ja ystävyyden kukkien
annamme loistaa aina.
-Kerttu Ronkainen-
Kansa taisteli
Rajoilla rintamalla taistelivat sotilaat,
vilussa, nälässä väsyneinä,
kuolema silmäinsä edessä.
Mutta he kestivät,
kun maan vapaus sitä vaati.
Lotat, urheat tyttäret
auttoivat ilmavalvonnassa,
muonittivat, hoitivat haavottuneita,
valmistelivat kuolevat veljensä
viimeiselle matkalle.
Kotirintaman naiset
tekivät omat, miesten työt.
Piti jaksaa lasten tulevaisuuden tähden,
ja isänmaan.
Vanhukset, sairaat,
kun eivät muuta jaksaneet,
rukoilivat, huusivat Herran puoleen,
omaistensa, kotiensa,
uskonsa ja maansa puolesta.
Ja ne perheen pienimmät
kirjoittivat tikkukirjaimin,
piirsivät kortin ja lähettivät
sinne jonnekin,
että isille tulisi hyvä mieli.
-Helmi Latva-
Katselimme paria taulua, josta kirjoitimme runot. Niitä työstämme seuraavaan kertaan.
Tällä kertaa ohjaavina teemoina olivat syyspäivän tasaus, YK:n päivä ja "Aleksis Kiven hengessä".
Syksy soi
Syksy soi tuimassa tuulessa
ja viluisen viiman vinkunassa
Syksy soi sateen ropinassa
ja värikkäiden lehtien kahinassa
ja kurkiauran huutelussa.
Se soi jäisen riitteen ritinässä
ja lätäköiden lätinässä
Syksy soi sadonkorjuulle
ja alkutahteja kaikelle uudelle
se soi jäähyväisiä menneelle suvelle
ja tervehdystä talvelle tulevalle
-Leena Rouvinen-
Aleksis Kiveä muistellessa
Kauan on nukkunut nurmen alla
sanantaitaja, laulujen laatija.
Lyhyt oli elämä vaeltajalla,
vaan henki elää yhäti vielä.
Seitsemää velljestä kirjojen sivuilla,
Nummisuutarit teatterin lavoilla.
Synkkä on ollut elämän tie,
Taitajan taival ei ruusuinen lie.
Vaan runoissa viestii elämän kauneus,
ihanuus luonnon, äidin rakkaus
ja ylistys oman synnyinmaamme.
Arpa langennut Suomelle on
omistaa taitaja unohtumaton.
Henkesi elää, Aleksis Kivi
muistoissa Suomen kansan.
-Helmi Latva-
Luonnon kiertokulku
Sumu järven ylle laskeutuu,
ikävissään huokaa rannan puu,
viherjäinen koivu kellastuu,
kukka nuokkuu, lepoon valmistuu.
Muuttolintuin parvi liitelee,
lämpimämpiin maihin kiitelee.
Lyhyt kesä on ja kauneus sen,
vaihtuessa vuodenaikojen.
Vaan ikuinen ei ole syksykään,
kunhan päästään yli talven sään,
aurinko taas antaa säteitään,
maahan routaiseen luo lämpöään.
-Helmi Latva-
Syksy
Siinä se seisoo pellon mustalla kynnöksellä,
takkutukka, hartiat kyyryssä
vettä tippuvin silmin.
Joskus se riehaantuu, viuhtoo ja raivoaa,
puhaltelee puut paljaiksi,
järven laineet vaahtopäiksi.
Eikä se periksi anna
ennen kuin on saanut
kesän kukkeuden tuhotuksi.
Vasta lempeät lumihiutaleet
rauhoittavat sen pitkään lepoon.
-Helmi Latva-
Lapsi ja enkeli
Maailman teitä kulkiessaan
minnekkä lapsi joutuisikaan
jos ei vierellä kulkisi
turvana taivaan enkeli.
Enkelin siipien suojassa
lepo on lapsella rauhaisa,
uneksii hän kauniista maasta
missä ei murhe mieltä raasta.
Enkeleitä on paljon siellä
kevyt on kulkea taivaan tiellä
on vain iloa, kauneutta
hyvyyttä ja rakkautta.
Jos jokaisena päivänään
sais enkeli kulkea vierellään,
uni se todeksi muuttua voisi,
parhaimman osan hän valinnut oisi.
-Helmi Latva-
Syysmietteitä
Hiljaa, aivan huomaamatta, ajanratas pyörii
Taakse jäivät kesäpäivät, syksy hiljaa hiipii.
Kaihosana tuulen laulu ilmassa jo kiirii.
Illan varjon tummetessa yöhyt levon antaa,
unenmaille huolta vailla uuteen aamuun kantaa.
Elää saimme kauniin kesän, siitä kiitoksemme.
Jospa vielä ihmiskunnan, rauhantahto voittais,
sovunkättä kansat löisi, sodat kaikki kaikkoaisi,
silloin koko maailmalle ilon aika koittais.
Ajanratas pyörii vaan, ei se kerro tulevaa.
-Sirkka Huurreoksa-
Syys!
Lyhenee jo päivän valo
taakse jäävät kesän ilot.
Soittaa syksy säveleitä
kaihoisasti kanneltaan.
Lintuparvet taivahalle
kokoontuvat lähtemään
kaukomaille lämpimään.
Kevät uuden toivon tuopi
myöskin linnut kaukomailta.
Vuodenajat vaihteluineen
sisällön tuo elämään.
Vaikka täällä lunta jäätä
ei se meitä pakoon häädä.
Onnekkaita olla saamme
Suomi kun on kotimaamme
-Sirkka Huurreoksa-
Syksy
Sade ruutuun lyö, on syksyn yö,
yön varjot tummina kohtaat.
Ikävän tuntu, kuin harmaa huntu
kujilla kulkee, syliinsä sulkee.
Yön valvotut tunnit mieliä painaa, on elämä lainaa.
Sarastus aamun toivoa antain,
kirkkautta kohti mi taivaalta hohti.
Pois hämärän häivä, on uusi päivä
yön pimeät hetket, pois mielestä jäävät.
-Sirkka Huurreoksa-
Syksy saapuu
Minne kadonnut on kesän valo
marraskuu vain vettä vihmoo
ja päivät, harmaat, synkät, ilottomat.
Vaan kun pakkasherra ilmestyy
luo valon paiviin ja maahan ensilumen.
Pakkasilloin tähdet tuikkii taivahalla
ja kuutamolla kuiskii rakastuneet lemmenvalojaan.
Maailma on taas puhtaan valkoinen,
marraskuu on joulun aatokuu
ja ajatukset jouluun siivittää.
Saisi ihmiskunta rauhaa rakentaa
ja seimenlapsen sydämeensä omistaa.
-Kerttu Ronkainen-
Syysmietteitä
Koivu kysyy kaveriltaan
onko nyt jo syksy?
Aurinko niin lämpimästi
kylkeeni kun paistaa,
täytyykö tää viherpuku
keltaiseksi vaihtaa,
tuuli senkin repii päältäin,
jään alastomaksi aivan.
Koivu kuusta kateellisna
katsoo tummin katsein,
hällä vihree verkapuku
yllänsä on aina.
Kuusi katsoo kaihoten
taas tuo koivu asun vaihtaa,
vihreästä keltaiseen
ja taasen siitä valkoiseen
ihan juhlapukuun.
Ihaillaan vain toisiamme
ilman kademieltä,
ja ystävyyden kukkien
annamme loistaa aina.
-Kerttu Ronkainen-
Kansa taisteli
Rajoilla rintamalla taistelivat sotilaat,
vilussa, nälässä väsyneinä,
kuolema silmäinsä edessä.
Mutta he kestivät,
kun maan vapaus sitä vaati.
Lotat, urheat tyttäret
auttoivat ilmavalvonnassa,
muonittivat, hoitivat haavottuneita,
valmistelivat kuolevat veljensä
viimeiselle matkalle.
Kotirintaman naiset
tekivät omat, miesten työt.
Piti jaksaa lasten tulevaisuuden tähden,
ja isänmaan.
Vanhukset, sairaat,
kun eivät muuta jaksaneet,
rukoilivat, huusivat Herran puoleen,
omaistensa, kotiensa,
uskonsa ja maansa puolesta.
Ja ne perheen pienimmät
kirjoittivat tikkukirjaimin,
piirsivät kortin ja lähettivät
sinne jonnekin,
että isille tulisi hyvä mieli.
-Helmi Latva-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti